”Kivestä leipää” – Siilinjärven kaivoksen laajennus
Hankevaihtoehdot
Hankkeen arvioitavia toteutusvaihtoehtoja on neljä (vaihtoehdot VE1–VE4). Lisäksi tarkastelussa on vertailuna vaihtoehto, jossa hanke jätetään toteuttamatta (vaihtoehto VE0) ja toiminta jatkuu nykyisten lupien mukaisesti noin vuoteen 2035 asti.
Vaihtoehdossa VE0 tarkastellaan tilannetta, jossa alueella toimitaan nykyisten ympäristölupien puitteissa.
Vaihtoehdossa VE1 avataan uusi Laukansalon louhos ja laajennetaan Saarisen, Särkijärven ja Jaakonlammen louhoksia. Kaivoksen kokonaislouhintamäärä on maksimissaan noin 35–40 Mt/a. Sivukivet läjitetään Ansanmäen ja Saarisen laajennusalueille sekä Laukansalon uudelle sivukivialueelle. Vaihtoehdossa VE1 sivukivien läjitysmäärä on yhteensä noin 212 rtd-Mm3. Mustin rikastushiekka-alue laajennetaan pohjoiseen noin 430 ha (noin 240 Mm3), minkä lisäksi rikastushiekkaa läjitetään Mustin nykyisen rikastushiekka-alueen eteläosaan noin 40 Mm3.
Vaihtoehdossa VE2 on vastaava muuten, että Mustin rikastushiekka-alue laajennetaan pohjoisen sijasta itään noin 440 ha (noin 240 Mm3).
Vaihtoehdossa VE3. Vaihtoehdoista VE1 ja VE2 poiketen, vaihtoehdossa VE3 Laukansalon louhos toteutetaan suppeampana. Kaivoksen kokonaislouhintamäärä on kuitenkin sama kuin vaihtoehdoissa VE1 ja VE2. Sivukivet läjitetään Ansanmäen, Itäläjityksen ja Saarisen laajennusalueille. Laukansaloon ei avata uutta sivukivialuetta. Vaihtoehdossa VE3 sivukivien läjitysmäärä on yhteensä noin 223 rtd-Mm3. Mustin rikastushiekka-aluetta laajennetaan pohjoiseen ja nykyisen rikastushiekka-alueen eteläosaan kuten vaihtoehdossa VE1.
Vaihtoehdossa VE4 avataan uusi Laukansalon louhos ja laajennetaan Saarisen, Särkijärven ja Jaakonlammen louhoksia. Vaihtoehdoista VE1 ja VE2 poiketen, vaihtoehdossa VE4 Laukansalon louhos toteutetaan suppeampana. Kaivoksen kokonaislouhintamäärä on kuitenkin sama kuin vaihtoehdoissa VE1 ja VE2.
Louhinta- ja rikastusprosessit toteutetaan hankkeessa vastaavasti kuin nykyisin. Kokonaislouhintamäärä tulee olemaan maksimissaan noin 35–40 Mt/a riippuen voimassa olevasta kaivossuunnitelmasta. Malmikivien osuus on noin 11–15 Mt/a. Rikastamon kapasiteetti on enintään 1,3 Mt/a.
Yhteenveto YVA-selostuksesta Copilot-tekoälyllä
Siilinjärven kaivoksen laajennuksen ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa on tunnistettu useita merkittäviä ympäristöriskejä:
- Vesistövaikutukset: Kaivostoiminnan laajentaminen voi lisätä ravinteiden ja haitta-aineiden päästöjä vesistöihin, mikä voi heikentää veden laatua ja vaikuttaa vesiekosysteemeihin.
- Pöly- ja meluhaitat: Kaivostoiminnan laajentaminen voi lisätä pölyämistä ja melua, mikä voi vaikuttaa lähialueiden asukkaiden elämänlaatuun ja terveyteen.
- Luonnon monimuotoisuus: Laajennus voi johtaa elinympäristöjen häviämiseen tai heikentymiseen, mikä voi vaikuttaa alueen kasvi- ja eläinlajeihin.
- Maaperän saastuminen: Kaivostoiminnan laajentaminen voi lisätä maaperän saastumisriskiä, mikä voi vaikuttaa maatalousmaahan ja paikalliseen kasvillisuuteen.
Siilinjärven kaivoksen laajennukseen liittyy useita pölyriskejä, joista merkittävimmät ovat:
- Pölyämisen lisääntyminen: Kaivostoiminnan laajentaminen voi lisätä pölyämistä, mikä voi vaikuttaa ilmanlaatuun ja aiheuttaa terveyshaittoja lähialueiden asukkaille.
- Hiukkaspäästöt: Kaivostoiminnan aikana syntyvät hiukkaspäästöt voivat sisältää erilaisia mineraaleja ja kemikaaleja, jotka voivat olla haitallisia hengitettynä.
Siilinjärven kaivoksen laajennukseen liittyy useita vesistöriskejä:
- Ravinteiden ja haitta-aineiden päästöt: Kaivostoiminnan laajentaminen voi lisätä ravinteiden, kuten fosforin, ja haitta-aineiden, kuten raskasmetallien, päästöjä vesistöihin. Tämä voi heikentää veden laatua ja aiheuttaa rehevöitymistä.
- Vedenkäytön lisääntyminen: Laajennus voi lisätä vedenkäyttöä kaivostoiminnassa, mikä voi vaikuttaa paikallisten vesivarojen riittävyyteen ja laatuun.
- Pohjaveden saastuminen: Kaivostoiminnan laajentaminen voi lisätä riskiä pohjaveden saastumiselle, mikä voi vaikuttaa paikallisiin kaivoihin ja juomaveden laatuun.
- Vesiekosysteemien häiriintyminen: Päästöt ja vedenkäytön lisääntyminen voivat häiritä vesiekosysteemejä, vaikuttaen esimerkiksi kalakantoihin ja muihin vesieliöihin.
Siilinjärven kaivoksen laajennuksella on useita merkittäviä hyötyjä:
- Taloudellinen kasvu: Laajennus voi luoda uusia työpaikkoja ja tukea paikallista taloutta. Tämä voi myös lisätä verotuloja, jotka voidaan käyttää alueen kehittämiseen.
- Pitkäaikainen toiminta: Laajennus mahdollistaa kaivostoiminnan jatkumisen 2060-luvun puoliväliin saakka, mikä tuo vakautta ja ennustettavuutta alueen taloudelle.
- Raaka-aineiden saatavuus: Laajennus varmistaa fosfaattimalmin saatavuuden, joka on tärkeä raaka-aine lannoitteiden valmistuksessa ja maatalouden tukemisessa.
- Infrastruktuurin kehitys: Hankkeen myötä voidaan parantaa paikallista infrastruktuuria, kuten teitä ja palveluita, mikä hyödyttää myös muita alueen asukkaita.
Maisema ja jätemäärä
- Maisemavaikutukset Siilinjärvellä tulee olemaan merkittävät näillä louhintamäärillä. Sivukivialueet ja kipsikasat kasvavat kokoa; ovat jo kasvaneet merkittävästi viimeisimpänä vuosikymmenenä Yaran toiminta-aikana. Halutaanko tosiaan pysyvästi nämä jätekasat kuntalaisten kansallismaisemaksi? Vai olisiko selvästi asetettava Rajat tälle toiminalle ja huomattavasti tiukemmat maisemointivelvoitteet!
- Jätealtaiden koko paisuu hurjasti yli 400 hehtaaria! Kuntalaiset käykääpä katsomassa nykyisiä jätealtaita. Onko ihan ok jättää tällainen perintö tuleville sukupolville, varsinkin kun kaivosyhtiö meinaa luoda alueelle ”ketomaisen merenrantaluontotyypin” ilman kunnollisia peittorakenteita (tiiviistä pohja- ja patorakenteista puhumattakaan). Mittasuhteita kuvaa se, että jo nykyinen jätealue (n. 800 hehtaaria) kattaa koko Siilinjärven taajama-alueen! Laajennus alkaa taas vastata pinta-alaltaan lähemmäksi koko Kasurilan seudun aluetta.
- YVA selostuksesta ei yritettykään etsiä tai kartoittaa olevia kaivoksen sisäisiä jätepaikkoja (ts. Kemiran aikaisia jätepenkkauksia).
Särkijärven, Saarisen ja Jaakonlammen avolouhokset kuuluvat samaan noin 14,5 kilometriä pitkään ja noin 700 metriä leveään apatiittiesiintymään. Malmion tunnettu syvyys on 800 metriä. Esiintymän alhaisen fosforipitoisuuden takia Särkijärven, Jaakonlammen, Saarisen ja Laukansalon louhoksissa avolouhinta on ainoa teknis-taloudellisesti varteenotettava louhintamenetelmä. Toisin sanoen, maanalainen louhinta ei kyseisillä louhoksilla ole toteuttamiskelpoinen menettelytapa.
- YVA-selostuksessa ei ole otettu ollenkaan kantaa vuosittaisiin louhintamääriin, ja niiden vaikutuksista esimerkiksi toimintavuosien määrään ja ympäristövaikutuksiin. Perusajatuksena on ollut YVA-hakijan ohjaus asiassa, jotta louhinta ja rikastusprosessi saataisiin maksimoitua ja kulurakennetta siten optimoitua. Todellisuudessa louhintamäärää rajoittamalla, myös haitallisia ympäristövaikutuksia saataisiin pienennettyä mm. pöly, melu, jätteen määrä. Myös tämä paljon mainostettu sosiaalis-taloudellinen puoli jaksottuisi pidemmälle aikavälille. Esiintymän pienempimuotoisempi toiminta jatkaisi alueen hyödyntämistä pitkälle tulevaisuuteen.
Pohja- ja pintavedet
Pääosin vesien johtaminen tapahtuu kuten nykytilassa. Nykytilassa vedet ohjautuvat rikastusprosessista kaivoksen sisäiseen vesikiertoon, josta ylimääräinen vesi käsitellään Sikopuron allaspuhdistamolla ennen sen johtamista Kuuslahteen. Avolouhosten kuivanapitovedet johdetaan pääosin Sikopuroa pitkin laskeutusaltaiden ja tarkkailupisteiden kautta Kuuslahteen, samaan purkupisteeseen Sikopuron allaspuhdistamolta johdettavien vesien kanssa.
Maaperään ja pohjavesiin voi normaalitoiminnasta kohdistua päästöjä sivukiven läjitysalueiden ja rikastushiekka-alueiden suotovesistä sekä satunnaisesti rikastushiekka-alueen pölyämisestä. Rikastushiekka-altaiden vesi (ns. läjitysalueen vesi) sisältää fosforia, sulfaattia, fluoridia, kiintoaineita, kaliumia, magnesiumia, natriumia ja kalsiumia.
Läjitysalueen vesi on emäksistä. Läjitysalueelta vettä suotautuu reunapadon läpi, ja suotautunut vesi sisältää tyypillisesti sulfaattia ja fluoridia. Kiintoaine ja fosfori pidättyvät pääosin patorakenteisiin. Merkittävimmät tunnistetut Siilinjärven kaivoksen kuormitustekijät alapuolisissa vesistöissä ovat sulfaatti ja typpi.
Sulfaatti on pääosin peräisin rikastamolla käytettävästä rikkihaposta, vähäisemmissä määrin sivukivistä sekä mahdollisesti maisemointiin käytettävistä maamassoista. Kuuslahteen sulfaattia päätyy myös vesienkäsittelyssä käytettävästä saostuskemikaalista. Sulfaattia kulkeutuu rikastamolta rikastushiekan mukana Mustin ja Raasion rikastushiekka-altaille sekä Mustin vesialtaalle, ja edelleen patojen läpi suotautuvan veden mukana alapuolisiin vesistöihin. Lisäksi sulfaattia kulkeutuu sisäisen vesikierron puhdistettujen vesien ja sivukivialueiden suotovesien mukana vesistöihin.
Typpi on pääosin peräisin toiminnan aikana käytetyistä räjähdeaineista, joista jää typpijäämiä sivukiven pinnoille ja liukenee louhoksen kuivanapitovesiin. Huomiona todettakoon, että Yaran Siilinjärven kaivos ei ole metalli-, eikä sulfidimalmikaivos. Siilinjärven malmion kivissä ei pääsääntöisesti esiinny suurta määrää sulfidimineraaleja, mutta alueella on joitakin sulfidimineraaleista rikkaampia vyöhykkeitä. Malmion karbonaatit kuitenkin auttavat neutraloimaan mahdollisesti muodostuvaa happamuutta. Näin ollen Siilinjärven kaivoksella ei esiinny metalli- ja sulfidimalmikaivoksille tyypillistä ongelmaa eli sulfidimineraalien hapettumista ja sen aiheuttamia happamia ja metallipitoisia vesiä.
Sulkemis- ja jälkihoitovaiheessa alueen vesitase ja veden laatu ovat oleellisia tekijöitä riskien muodostumisessa. Sulkemis- ja jälkihoitovaiheessa vesimäärät ovat suuria, joten sillä mihin vesi suuntautuu, on merkitystä. Tarvittaessa vesienkäsittelyä jatketaan jälkihoitovaiheessa, joten veden laatu ei ole niinkään ongelma, vaan suurten pinta-alojen kautta muodostuva veden suuri määrä. Pitkä aika vaikeuttaa huomattavasti esimerkiksi vesimäärän sekä edelleen veden laadun arviointia, sillä sademäärien muuttuminen ilmastonmuutoksen seurauksena vaikuttaa edellä mainittujen epävarmuuksien lisäksi vesistöön kohdistuvien riskien ennustettavuuteen.
Sulkemisen jälkeistä vesienkäsittelyä ei ole vielä suunniteltu, joten ei ole tarkkaa tietoa, miten esimerkiksi typpipitoisia sivukivialueiden suotovesiä käsitellään ja mihin ne johdetaan jälkihoitovaiheessa.
Riskeinä vesistöille tunnistettiin myös rauta- ja sulfaattipäästöt, joista voi aiheutua haittavaikutuksia eliöihin, eliöryhmiin ja ekosysteemeihin.
Vesienkäsittelyaltaiden sakkojen altaissa ei ole pohjarakenteita, joten haitta-aineita voi mahdollisesti päästä altaiden alapuoliseen maaperään ja edelleen pohjaveteen.
Vesienkäsittelyn periaatteet ovat samat kuin nykyisen kipsiläjityksen kohdalla. Tärkein maaperän sekä pinta- ja pohjaveden suojaamistoimenpide ovat lainsäädännön/vaatimusten mukaiset läjitysalueiden pohjarakenteet, suojapumppaukset ja toimivat ojajärjestelyt. Kipsin läjitysalueen ympäristössä olevien suojapumppauskaivojen tarkoitus on estää maaperään päässeen kuormitteisen veden joutuminen pinta- ja pohjavesiin.
Kaivosalueelta ulos pumpattavan veden kiintoainepitoisuus lasketaan ympäristöluvan vaatimusten edellyttämälle tasolle flokkaamalla kiintoaineet ferrisulfaatilla sekä polymeeripohjaisella flokkulantilla. Ferrisulfaatti ja flokkulantti lisätään veteen nykytilassa Jaakonlammen pumppaamolla (ja Jaakonlammen prosessivesialtaan kuivatuksen jälkeen Raasioon rakennettavalla pumppaamolla) ennen vesien pumppausta Sikopuron altaalle. Allaspuhdistamon kiintoaineen puhdistusteho on normaalitilanteessa 85–97 % ja se soveltuu myös aiempaa kiintoainepitoisemman veden käsittelyyn. Prosessista ulos johdetun veden pH on tasolla 7,5–8,5. (Yara 2020a, ISAVI/1499/2019) Merkittävä osa fosforista on sitoutunut kiintoaineeseen ja näin ollen kiintoaineen poisto vähentää myös vesien fosforipitoisuutta.
Vesitasemallin mukaan Sikopuroon
johdetaan puhdistamolta ja Itävesialtaalta käsiteltyjä vesiä
yhteensä keskimäärin:
• mallinnetussa nykytilassa 7 764 000 m³/a,
• vaihtoehdossa VE0 8 555 000 m³/a,
• vaihtoehdossa VE1 12 193 000 m³/a,
• vaihtoehdossa VE2 12 520 000 m³/a,
• vaihtoehdossa VE3 12 052 000 m³a ja
• vaihtoehdossa VE4 12 307 000 m³/a.
Kasvu on seurausta muun muassa siitä, että louhosten koon kasvaessa louhosten kuivanapitovesiä johdetaan Itävesialtaan kautta Sikopuroon nykyistä enemmän. Lisäksi Mustin rikastushiekka-alueen laajentaminen ja Ansanmäen sivukivialueen suotovesien johtaminen rikastamolle kasvattaa Sikopuron puhdistamolle johdettavien vesien määrää. Vaihtoehdoissa VE0, VE1 ja VE3 suotovesien kokonaismäärä pienenee hieman nykyisestä (noin 1622620m³/a => noin 1503793 m³/a). Sen sijaan vaihtoehdoissa VE2 ja VE4 suotovesien kokonaismäärä kasvaa hieman nykyisestä (noin 1622620 m³/a => noin 1990848 m³/a).
- Sulfaatin ja typen määrä on reilusti lisääntymässä. Sulfaatin päästöt ovat nousemassa 5000 t/v olemassa olevan 3000 t/v sijaan. Taloudellis-teknisien syiden takia sulfaatinkäsittelylaitos on ”unohdettu” YVA selostuksesta pois. Syykin on jätetty näppärästi pois: se maksaa liikaa Yaralle! BAT tekniikkaa tosiaan käytössä…
- Kaivostoiminnan vaikutuksesta jo nyt osa kaivoksen lähivesistä on välttävässä tilassa. Muun muassa Oulujärven, Sulkavanjärven ja Kolmisoppijärven osalta toiminta on jo nyt vaikuttanut kestämättömällä tavalla, ja tila todennäköisesti heikkenee kaivoksen laajentumisen myötä. Vesipuitedirektiivin perusteella pitäisi ohjata asiaa kuitenkin päinvastaiseen suuntaan! Onko jätteen päästäminen ja laimentaminen vesistöön itse oikeus vailla hintaa?
- Flokkulantti kemikaalin tarkkaa koostumusta ei ole mainittu tai sen ympäristövaikutuksia (polymeeripohjainen).
- Nonyylifenolietoksylaatti on jännästi otettu mukaan yhden pikkuruisen kappaleen verran. YVA selostuksessa ei ole kuitenkaan mainittu tämän kemikaalin historiallista käyttömäärää, eikä todellisia tietoja ole saatavissa. Kemikaalin käyttö lopetettiin ”kaikessa hiljaisuudessa” Reach-asetuksen myötä 2019. Minera-loppuraportissa on toki mainintaa aiheesta.
Rikastushiekka on rikkipitoisuuksien (alle 0,1 %) perusteella todettu ei-happoa tuottaviksi. Nykytilassa Siilinjärven kaivoksella syntyvä rikastushiekka on luokiteltu pysyväksi, vaarattomaksi jätteeksi (jätenimike 01 04 12). Myöskään rikastushiekka ei ole happoa tuottavaa.
- Vaikka YVA:ssa on tutkittu rikastushiekka vaarattomaksi jätteeksi, niin onko se täysin vaaratonta? No liukoisuustesti ja kaatopaikkakelpoisuus koskee vain tiettyjä alkuaineita ja yhdisteitä. Harvinaisemmat maametallit ja kemialliset yhdisteet on blokattu pois. Vaikkapa nonyylifenolietoksylaatin kokonaismäärästä ei käryäkään! Miten se uraani? Kyllä pitoisuudet ovat pienet, mutta kokonaismäärä mikä kiinteästä kiintokalliosta louhitaan hienoksi vaarattomaksi hiekkapölyksi on huomattava. Miten on kiinteä kallio vrt. hienohiekka? Kumpi kulkeutuu mukavammin lähilampiin ja ravintoketjuihin? Tämän uraanin kokonaismäärää ei ole kerrottu. Eikä myöskään ole kerrottu voiko apatiitin seassa olla rikkaampia uraaniosumia. Kaivoksen läheisyydessä on tunnetusti pieniä uraaniesiintymiä mm. Kuivasteenmäki ja Temo.
- POP-yhdisteiden osalta jää epäselväksi esiintyykö niitä ja miten paljon.
Ote pysyvän jätteen kaatopaikkakekelpoisuusvaatimuksista (ei kokonaisuudessaan). Asetus 331/2013
Pöly ja melu
Jos uraanista löytyi YVA-selostuksesta NOLLA hakusanaa, niin pölystä sentään löytyy 603 hakusanaa. Hyvin siis pölisee!
Ilmapäästöjä (PM10-kokoluokan päästöjä) aiheuttavat avolouhosten louhintaräjäytykset, malmin ja sivukiven lastaus, kuljetus, kippaus ja murskaus, muu liikenne ja työkoneet (kaivukoneet, pyöräkuormaajat, puskutraktorit, poravaunut ja tiehöylät). Lisäksi sivukivialueilta sekä rikastushiekka-alueilta voi joissakin olosuhteissa aiheutua pölypäästöjä.
Melua syntyy malmin louhinnassa (poraus, räjäytykset), malmin ja sivukiven lastauksissa ja kuljetuksissa, malmin ja sivukiven murskauksessa, rikastamolla, pastalaitoksella sekä rikastushiekan ja sivukiven läjityksessä
Toiminnasta aiheutuvat ilmanlaatuvaikutukset johtuvat pääasiassa eri toimintojen pölymäisistä hiukkaspäästöistä, joiden kokoluokka on yli 10 µm tai välillä 2,5–10 µm.
Terveyshaittojen arvioinnissa on huomioitu hengitettävät hiukkaset (PM10), eikä pienhiukkasten (PM2.5) osalta ole tehty leviämismallinnuksia. Pienhiukkasten osuus kokonaispäästöstä on vähäinen ja suurin osa alueen PM2.5 päästöstä on peräisin kaukokulkeumasta, lähialueilla tapahtuvasta puun pienpoltosta ja teollisuuden sekä liikenteen päästöistä. Suuri osa PM2.5 kokoluokan hiukkasista on kaukokulkeutuneita, ilmakehässä ikääntyneitä hiukkasia, joiden haitallisuus on vähäisempää kuin tuoreilla, paikallisesti syntyneillä pienhiukkasilla, joiden esimerkiksi PAH-yhdisteiden pitoisuus on korkeampi. Tehdasalueella syntyneitä, vastamuodostuneita, reaktiviisia hiukkasia, joiden halkaisija on tyypillisesti alle 1 µm, syntyy mm. työkoneista ja hankealueen liikenteestä, sekä tehdasalueen piippupäästöistä. Näiden osuus PM10 kokoluokan massasta on silti vähäinen, koska suurempikokoisten hiukkasten massa on myös isompi ja raja- ja ohjearvot perustuvat pääasiassa hiukkasten massaan.
Toiminnoissa muodostuvat pölypäästöt ovat pääosin suhteellisen suurikokoista kiviainespölyä (halkaisijaltaan yli 30 μm). Yleensä tämän kokoluokan hiukkasten kulkeutumismatka on luokkaa 30–90 m, joten ne poistuvat ilmakehästä todennäköisesti toiminta-alueella. Hengitettävien hiukkasten (PM10) ja pienhiukkasten (PM2,5) osuudet muodostuvasta pölystä ovat pieniä.
Pienhiukkasten PM2.5-kokoluokan hiukkaset ovat halkaisijaltaan enintään 2,5 µm:n kokoisia. Ne leijuvat ilmassa pitkään ja voivat kulkeutua kauaksi. Pienhiukkaset voivat kulkeutua syvälle hengitysteihin ja keuhkoihin, aina keuhkorakkuloihin asti, ja niitä pidetään yhtenä merkittävimmistä terveyshaittoja aiheuttavista epäpuhtauksista.”
- Mielenkiintoista asiaa, kun ei ole esitetty pienhiukkasten määrä kuin ”olettamalla”. Näyttö puuttuu, ja on menty vain suurimman olettaman perusteella?
- YVA selostuksesta ei löydy mainintaa luonnollisista asbestimineraaleista, joita todennäköisesti esiintyy mm. tremoliitti. Toiminnan vaikutusten arvioinnin kannalta olisi oleellista, jos nämä kerrotaan onko sitä ja paljonko.
- Tosiasia on, että pölystä tulee enemmän riesaa asukkaille, kun se levittäytyy lähemmäksi Siilinjärven keskustaa.
Sulkemistoimenpiteet
Rikastushiekka-alueiden sulkemisen tavoitteena on vähentää alueesta aiheutuvia ympäristöhaittoja, kuten pölyämistä ja vesistövaikutuksia sekä sulkea alue siten, että se on pitkänkin ajan kuluessa sekä fyysisesti että kemiallisesti vakaa muuttuvissa ilmasto-olosuhteissa. Sulkemisen pintarakenteella ei tavoitella vesitiiveyttä, vaikka sulkemisen jälkeen toiminnan aikaiseen valuntaan verrattuna suurempi osa hulevesistä valuukin pintavaluntana suoraan rikastushiekka-alueen vesivarastoon. Yaran tavoitteena on pyrkiä säilyttämään rikastushiekka-alueelle muodostunut monipuolinen lintukosteikko ja kasvillisuus.
Pääosa maisemoituneista alueista on muodostunut luontaisesti läjityksen lopettamisen jälkeen ja alueille on kehittynyt Itämeren rantojen ja heinittyneiden aromaiseman kaltaisia luontotyyppejä, jotka sisältävät myös joitain harvinaisempia kasveja. Rikastushiekan päälle ei rakenneta tiivistä pintarakennetta vaan kasvukerros, jolla voidaan nopeuttaa kasvillisuuden kehittymistä. Kasvukerroksen päälle levitettävän siemenseoksen kasvivalinnalla voidaan vaikuttaa tarvittaessa alueelle muodostuvaan kasvillisuuteen, lisätä alueen biodiversiteettiä ja vaikuttaa hiilen sidontaan.
Vesienkäsittelyn sakat Raasion rikastushiekka-altaalle läjitetään Sikopuron vesienkäsittelyaltaan sakka, joka on riskinarvion perusteella luokiteltavissa pysyväksi, tavanomaiseksi jätteeksi. Sikopuron sakka sijoitetaan rikastushiekan päälle sivukivellä rajatuille alueille. Sakkojen osuus oli vuonna 2019 noin 0,5 % rikastushiekka-altaan täyttötilavuudesta ja sakkojen läjitysalueiden pinta-ala oli noin 5 % Raasion altaan pinta-alasta.
Sulkemisrakenteiden vaatimukset määräytyvät kaivannaisjätteen ja sen sijaintipaikan olosuhteiden perusteella. Yaran rikastushiekka ei tehtyjen selvitysten perusteella aiheuta riskiä ympäristölle tai Ramboll – YARA SUOMI OY, SIILINJÄRVI 33/43 ihmisille (Ramboll 2016, Envineer 2020) ja alueiden sulkeminen kasvukerroksella ja kylvämällä täyttää siten kaivannaisjätealueen parhaan käyttökelpoisen tekniikan vaatimukset.
- Tämähän on suoraan kerrottu Yaran pelikirjasta: ”Yaran tavoitteena on pyrkiä säilyttämään rikastushiekka-alueelle muodostunut monipuolinen lintukosteikko ja kasvillisuus.” Kysymys ei pitäisi olla Yaran haluamisesta, vaan ennallistamisesta ja haittojen huomioinnista pitkällä aikavälillä! Kyllä kuntalaiset! Teidän oikeus ja velvollisuus on VAATIA kunnolliset peittorakenteet jätealueille, vaikka YVA-selostuksen tekijät ovat yhdessä Yaran kanssa löytäneet varsin kovan argumentin väistää kalliin peittorakenteen tekemisen! Todella härski veto, jota peitetään monimuotoisuudella ynnä muulla perustelulla! Toisaalta en ihmettele yhtään kaivosteollisuuden kantaa asiaan. Myös voisi epäillä YVA-selostuksen kirjoittajien kriittisyyden puuttumista asiaan…
Pasutetta tullaan läjittämään alueelle tämänhetkisen arvion mukaan noin vuoden 2028 loppuun saakka. Pasutealue tullaan sulkemaan siinä vaiheessa, kun rikkihappotuotannon sivutuotteena syntyvän pasutteen tuleminen alueelle päättyy. Pasutealue on heikentänyt pohjaveden laatua ja pohjaveden mukana pintavesiin on kulkeutunut ojien kautta sulfaattia, metallikuormitusta ja happamia vesiä. Kulkeutumista ehkäistään suojapumppauksilla. Pintavesiarvioinnin oletuksena on ollut, ettei suojapumppauksia lopeteta, vaan ne ovat käynnissä myös läjitysalueen rakentamisvaiheen aikana, millä saadaan rajoitettua vaikutuksia. Näin ollen tarkastelualueen 2 rakentamisesta nykyiselle pasutealueelle ei arvioida aiheutuvan merkittäviä pintavesivaikutuksia Kuuslahteen. Lähtökohtaisesti pasutealueen sulkeminen vähentää alueelta Kuuslahteen purkautuvaa kuormitusta. Tarkastelualueen 2 pasutealueelle rakentamiseen liittyy kuitenkin lievä rakentamisen aikainen pohjavesien kautta pintavesiin aiheutuva kuormitusriski, joka selvitetään ennen kuin suunnitelmat hyväksytetään viranomaisella.
- Tuotannon pasuttojätteen kaatopaikan päästöjä on vähätelty eikä huomioitu kokonaisvaikutusten arvioinnissa. Alueelta vuotaa ojissa ja pohjaveden kautta Juurusvesi-järveen satoja kiloja raskasmetalleja. Pasuttojätealueella on pohjavedet pilaantuneet.
Muut puutteet
- Vaikka YVA ei ole toteutussuunnittelua, niin laadunvarmistuksen näkökulmasta käyttöikäsuunnittelusta ei ole sanaakaan. Jos joidenkin asioiden pitää olla toiminnassa kymmeniä vuosia ja käytön jälkeen satoja vuosia, niin vaadittavilta ratkaisuilta pitäisi vaatia käyttöikäsuunnittelua. Löytyyhän tuolta myös 1-luokan patoja, jotka pitää toimia maailman tappiin saakka (onnettomuuden sattuessa aiheuttavat vaaraa joko ihmisille, terveydelle tai ympäristölle).
Rajansa kaikella!
Yhteenveto saaga ei paljon poikkea aikaisemmasta. A4 saastetta on synnytetty niin paljon, että tavallinen kansalainen tai lupaviranomaistasot tuskin kaikkea koskaan tulevat ymmärtämäänkään.
Satoja miljoonia euroja sijoitetaan tuotantoon, mutta ympäristöasioita kyllä suoraan sanottuna tehdään ”tuotannollis-taloudellisten”-periaatteiden mukaan. Eli halvimmalla sallitulla menetelmällä. Ja sallitut menetelmät (BAT) ovat tässä maassa varsin väljät…
Suoto- ja purkuvedet ovat hieno esimerkki, kuinka BAT-tekniikat eivät teoriassa eikä käytössä eikä viranomaistasolla kohtaa. Satoja miljoonia on investoitu tuotantoon, mutta suotovesille ei sitten ei oikeastaan mitään saostuskemikaaleja lukuunottamatta. Suotovedet eivät ole mikään pieni asia! Noin 1,5-2,0 miljoonaa kuutiota vuodessa! Ikuisesti! Ja lisää siihen uusi 430 hehtaari uusi jäteallas lisää. Kyllä siinä sivussa kulkee liuennutta haitta-ainetta, kuten rikastuskemikaaleja, sulfaattia ja uraania. Syytkin löytyvät loputtomasta raporttikasasta. ”Teknillis-taloudellisien” syiden vuoksi suotovesien käsittelyä ei tehdä. Tämä sana on jo YVA selvityksestä sensuroitu näppärästi pois!!! Verottaisihan aktiivinen suotovesien käsittely miljoonia euroja vuodessa. Eli talous ja työpaikat menevät edelle… Olisiko ”tilaaja” Yaran suunnasta ohjailtu sanamuotoja hieman lievempään muotoon…
Siilinjärven kaivoksen suuri koko luo kuitenkin omat haasteensa. Samaa voi sanoa ympäristövaikutuksista. Sulfaatin määrä vesistöön nousee karkeasti 13,7 t/päivässä eli 9 henkilöauton painon verran PÄIVÄSSÄ! JOKA IKINEN PÄIVÄ! Ei siis puhuta mitenkään pienistä määristä. Joissakin sanamuodoissa paistaa selvästi VÄHÄTTELEVÄ maku ympäristövaikutuksista. Puhdasta kaivosta ei ole eikä koskaan tule olemaankaan. Onko BAT-teknologiat sivuutettu työpaikkojen varjolla, vaikka näitä on olemassa. Menevätkö työpaikat ”taloudellis-teknisten” syiden vuoksi etusijalle. Myös lupakäytännössä!? Mitenkä tässä suhteessa voidaan tulkita vesipuitedirektiiviä, kun rikastusainekemikaalit ovat sedimentoituneet Juurusveteen ja sulfaattia tuutataan samaa rataa järveen?
Sulfaatilla kyllästettyä purkuvettä Juurusveteen.
Kokoonsa nähden Yaran kaivoksen ympäristövaikutukset eivät ole sieltä pahimmasta päästä. Tämä johtuu pääasiassa malmin laadusta, joka ei suuressa määrin tuota happoa tuottavaa jätekiveä. Mutta kaivannaisjätettä tulee. Ja tulee paljon! Saatanallisen paljon! Noin 3,6 % malmi vaatii suunnattomasti louhintaa, jonka sivuvirtana syntyy melkoinen määrä rikastushiekkaa ja sivukiveä. Tuotannosta virtaa taas huima määrä kipsiä ja rautapasutetta. Onko maksuttoman jätteen tuottaminen itse oikeus? Saako sitä tuottaa rajattoman määrän ja kasata se kaivosalueelle? Esimerkiksi kipsin osalta hyötykäyttö on minimaalista, vaikka sitä taitavasti markkinoidaan myös suureellisesti ”pellon parannus materiaalina”. Totuus on, että hyötykäyttö on erittäin vähäistä. Pitäisikö näiltä osin tulevaisuudessa vaatia hyötykäyttövaatimus, jota jäteverolla ohjataan. X €/kg vaatisi hieman ohjaamaan kaivannais- ja tuotantojätteiden hyötykäyttöä.
Outoa erivapautta edustaa tämä ”veroton” jätejakeiden penkkaus. Saako tuotannosta syntyvää jätettä tehdä loputtomasti (kipsi, rikastushiekka, sivukivi, asbesti, likaantuneet tavarat jne.)? Kemiran aikojen jätteet ja perintö olisi myös oleellista; mitä kaivosmörköjä kasoihin onkaan penkattu. (Vahvistamattomien) huhujen mukaan kasoissa on aikojen saatossa penkattu kaikkea pientä kivaa… YVA:ssa ei ole selvitetty penkkauksien historiaa ja mahdollisia riskejä. Yleensä ottaen YVA selostuksessa ei ole nostettu esiin kokonaislukuja, jotka kertoisivat tuotetun jätteen historiallisen määrän, ja paljonko sitä tullaan vielä tuottamaan.
Rikastushiekka ei sisällä paljon haitta-aineita (näin väitetään), mutta tämä on toisaalta melko absurdia. Esimerkiksi tuhannet kilot uraania kiintokalliossa on täysin eri asia kuin tuhannet kilot uraania jauhettuna hienoksi hiekaksi, joka sade- ja pintavesien kautta pääsee rikastuttamaan Suomen luontoa ja eläimistöä. Sama pätee rikastuskemikaaleihin: sulfaattiin ja nonyylifenolietoksylaatteihin. Perusajatus, joka on pahasti pielessä lähes kaikissa YVA-selostuksissa. Eihän Talvivaaran n. 400 000 kg vuodessa uraania tule näkymään pitkällä aikavälillä missään, kun pitoisuudet ovat pienet. Uraanin kemiallinen toksisuus on suurempi riski kuin sen säteilyn aiheuttama riski! Sama toksisuudesta pätee moneen muuhunkin kemialliseen yhdisteeseen ja alkuaineeseen.
Jälkitarinaa varmasti tulee riittämään, sillä eihän kunnan suurinta työnantajaa suinkaan lahdata vuoteen 2035. Eikä edes vuoteen 2065! Nyt ollaan näppärästi asia käännetty YVA selostuksen tekijöiden kesken siihen, että suositellaan kevyenpää vaihtoehtoa! Samalla ei myönnetä suoraan, että tähtäin laajempaan käyttöön jätetään todellisuudessa seuraavan sukupolven tehtäväksi.
Siilinjärven kaivos on Euroopan unionin ainoa fosfaattikaivos ja sen kaivettava mineraali luetaan EU:ssa kriittisten raaka-aineiden joukkoon. Lobattu ratkaisu löytyy siis ”kriittisien mineraalien” hyödyntämisestä. SuperFosfaattiStrategia! Sitähän Suomen malmijalostus lobbaa myös Soklin suuntaa. Yaran pitkään suunnittelema kaivosoperaatio kariutui loppukädessä kestämättömiin ympäristöhaittoihin ja loppukädessä oma maine meni edelle. Yleisesti ottaen kestävämpi ratkaisu maatalouden fosforitarpeeseen löytyy kuitenkin tulevaisuudessa kierrätyksestä.
YVA-selostuksessa oli havaittavissa Tilaajan luonnollista ohjaamista. Näistä räikeimmät esimerkit ovat pienemmän vuosilouhintamäärien tarkastelun puuttuminen ja jätealueiden loppupeittojen minimointi.
Toivotaan, että BAT-teknologiat saataisiin ”taloudellis-teknisistä”-syistä riippumatta kohdalleen, ja tarpeeton saastuttaminen loppumaan. Juurusvesi ei kaipaa lisälannoitteita, kemikaaleja tai valtavaa sulfaattikuormaa taakakseen. Kaivos ottaisi oikeasti KAIVOSVASTUUTA tekemisistään, niin että jälkisukupolville jäisi muutakin kuin valtavat määrät kaivosjätettä, alppikukkulat, raudalla kyllästetyt hiekkarannat ja ”heinää kasvava ketoalue”.
Saapa nähdä, onko YVA päättäjillä pokkaa antaa selviä Rajoitteita kaivostoiminalle ja Rajattomalle jätteen muodostamiselle…
”Tämä lainaus on usein liitetty intiaanipäällikkö Seattlen puheeseen, jonka hän piti vuonna 1854 vastauksena Yhdysvaltain hallituksen tarjoukseen ostaa intiaanien maita. Puheessa korostetaan syvää yhteyttä luonnon ja ihmisten välillä sekä luonnon kunnioittamisen tärkeyttä”
Lausuntojen ja mielipiteiden jättäminen
Arviointiselostusta koskevat mielipiteet ja lausunnot tulee toimittaa kirjallisena viimeistään 30.9.2024 Pohjois-Savon ELY-keskukselle
Siilinjärven kaivosta laajensi tekoälyn ja rajattoman älyttömyyden avulla Kaivostutkijat
Jari, Jarkko ja Copilot
-Blogin muodostamiseen on käytetty osin Copilot tekoälyä-
Aikaisemmat blogit:
