Hällinmäen (tai Virtasalmen) kuparikaivos sijaitsi Virtasalmella Savossa ja se oli toiminnassa 1966–1984. Malmia louhittiin toiminta-aikana 4,18 miljoonaa tonnia. Malmi sisälsi keskimäärin 0,78 % kuparia. Kaivoksen malmimineraaleja olivat kuparikiisu ja magneettikiisu.
Hällinmäen kaivos toimi 1966–1972 avolouhoksena ja 1972–1983 malmia louhittiin maan alla. Kaivoksen rikastushiekka-alue on nykyisin peitetty maalla ja siellä kasvaa heinikkoa. Kaivoksen avolouhos on täyttynyt vedellä.
Entisen kaivosalueen osti sora-alan yrittäjä Pasi Häkkinen. Vuonna 1986 Häkkinen, Antti Puranen, Jari Kaplas, FHRA sekä Kiihdytysurheilun Ajajayhdistys perustivat Motopark Oy:n joka rakensi kaivoksen entiselle jätealueelle aluksi kiihdytysradan joka laajennettiin myöhemmin 3 515 metrin pituiseksi Motopark Raceway-moottoriradaksi.
Lähde: Wikipedia
Rikastushiekan jätealue sijaitsee louhoksen pohjois- ja itäpuolella moreenimäkien välisessä painanteessa. Jätealueen keskiosaan on perustettu moottoripyörien kilpa- ja harjoitusrata. Asfaltoituja ajoratoja ympäröivä alue on peitetty ohuella moreenikerroksella ja nurmetettu. Sivukiven jätealue sijaitsee louhoksen vieressä moreenimäen lounaisosassa.
Loppukesän 2016 maastotarkastuksessa rikastamon eteläpuolella havaittiin lähes kasviton maa-alue, jonka vesilämpäreiden vedet olivat hyvin happamia. Betonin palasia peitti vihreä saostuma, mikä viittaa kuparipitoiseen veden saostumaan (kuparisulfaattiin). Alue on mahdollisesti toiminut malmikiven lastausalueena tai välivarastona. Alueelta lähtevä oja syöttää hapanta vettä edelleen Salajokeen
Ajoradan pohjoisosaan nurmikkokaistaleen painanteeseen oli maastotarkastuksen aikana kertynyt iso lammikko, jonka pH-arvo oli neutraali, mutta sähkönjohtokyky muita pintavesiä selvästi korkeampi.
Alueen sivukivikasa on korkea, jyrkkärinteinen ja lähes puuton. Salajoen yläjuoksun veden pH oli korkeampi kuin vuonna 2016 mitattujen sivukivikasan suotovesien pH-arvot. Sivukivialueen suotoveden analyysitulosten perusteella kasasta liukenee mm. kuparia ja sulfaattia. Rikastushiekan suotoveden laatua mitattiin vain yhdestä pisteestä, missä veden pH-arvo oli lähes neutraali (7,21). Rikastushiekka-alueen päälle rakennettu Virtasalmen Motopark on aidattu ja suurin osa rikastushiekan jätealueesta jää aidan sisäpuolella. Sivukivikasan ja Motoparkin väliin jää vedellä täyttynyt avolouhos, jota ei ole erikseen aidattu. Avolouhoksen vedenpinnan korkeus näyttäisi vaihtelevan jonkin verran, ja läheisiin painanteisiin ja ojiin kertyy louhoksen ylivuotovesiä. Vanhojen varastorakennusten ympäristöön on varastoitu romua.
Etelä-Savon ELY-keskus on tehnyt moottoriurheiluradalle useita tarkastuskäyntejä ja neuvotellut useita kertoja toiminnanharjoittajan kanssa vuodesta 2003 alkaen. Keskustelujen aiheet näissä tarkastuksissa ja neuvotteluissa ovat olleet ajoneuvojen pyöristä syntyvät päästöt, melu sekä jätteisiin liittyvät asiat.
Etelä-Savon ELY-keskus ei ole tehnyt varsinaiselle kaivosalueella valvontatarkastuksia, eikä kaivostoiminnalle löydy asianhallintajärjestelmästä merkintöjä (esim. vesilain mukaista lupaa kaivostoiminnalle
GTK:n maastotarkastus osoitti, ettei rikastushiekan ja sivukiven jätealueella ole nykytilassa alapuolista vesistöä happamoittavaa vaikutusta
Happamoitunut malminlastausalue tulisi tutkia ja tehdä tarvittavat kunnostustoimenpiteet, jotta happamien vesien pääsy Salajokeen saadaan loppumaan
Lähde: Suljettujen ja hylättyjen kaivosten kaivannaisjätealueiden jatkokartoitus (KAJAK II)
Tapio Nevala osti Motoparkin yritystoiminnan ja samalla vanhan kaivosalueen puolisonsa kanssa. Nevala tiesi ostavansa paikan, jonka ympäristöluvasta oli kiistelty toistuvasti vuosien saatossa.
Kiistely ei kuitenkaan liittynyt vanhaan kaivokseen. Ympäristölupien ongelmakohtana oli moottoriajoradan aiheuttama melu. Kaivosjätteiden vaikutuksiin viranomaiset eivät puuttuneet lainkaan.
Viranomaiset eivät ohjeistaneet, olisiko kaivos huomioitava jotenkin asumisessa ja yritystoiminnassa. Nevala yritti saada esimerkiksi tietoa siitä, missä vanhat kaivostunnelit sijaitsevat ja onko kaivosaltaan vesi puhdasta. Hän oli yhteydessä kemikaali- ja turvallisuusvirasto Tukesiin ja kaivostoimintaa aikoinaan pyörittäneeseen Outokumpu Oy:hyn.
– Dokumentteja oli olemassa aika vähän. Niiden mukaan kaikki oli ok.
Papereita selatessaan Nevalalle selvisi muun muassa, että ajoradan vieressä oli sortumavaara-alue, joka hänen olisi syytä pitää aidattuna. Velvollisuutta aitaamiseen ei missään kohtaa kuitenkaan osoitettu.
– En tiedä, kuka olisi vastuussa, jos joku tipahtaisi vanhaan kaivoskuiluun. Viranomaiset eivät ole olleet koko aikana meihin missään yhteydessä kaivokseen liittyen, Nevala sanoo.
Nevala korjaa sortumavaara-alueen aitaa tämän tästä. Tosiasiassa se olisi Outokummun tehtävä, jota Tukes valvoo. Tukesin johtava asiantuntija Ossi Leinonen kävi alueella viimeksi kesällä.
– Aita hajotetaan jatkuvasti ja kaivosaltaalle mennään viettämään aikaa. Siellä voi tapahtua sortuma milloin vain.
Kaivoksen päättämisen vaiheet hämärän peitossa
Hällinmäellä toimi Outokumpu Oy:n kuparikaivos 1966-1984. Kun kaivostoiminta loppui, jäte eli rikastushiekka peitettiin maakerroksella ja kaivokseen johtavat tunnelit tukittiin.
Ely-keskuksessa arvellaan viranomaisten valvoneen kaivoksen vaikutuksia vesistöön kahden vuoden ajan. Varmoja ei voida olla, sillä asiakirjoja vesien seurannasta ei joko ole koskaan kirjoitettu tai ne ovat kadonneet.
Ely-keskuksen ympäristönsuojelun asiantuntija Jyrki Hämäläinen pohjaa tietonsa siihen, miten 1990-luvulla on toimittu kaivostoiminnan päättyessä.
– Oletamme, että 1980-luvulla on ollut sama käytäntö kuin 1990-luvulla.
Sen koommin aluetta ei ole tutkittu. Motopark rakennettiin rikastushiekka-alueen päälle vuonna 1986. Hämäläinen ei näe syytä, miksi aluetta olisi pitänytkään tutkia.
– Silloinen vesipiiri on päättänyt, että seurannan voi lopettaa.
Koska asiakirjoja ei ole, Hämäläisen tiedot ovat kuitenkin vain valistunut arvaus.
Kaivoksen mahdolliset vaikutukset ovat nousseet Kontisen mieleen, kun lampi on alkanut rehevöityä. Ja kun särjet ja ahvenet yht’äkkiä katosivat lammesta hetkeksi.
Ja silloin, kun Kontisen perhe on sairastanut.
–Isälläni oli lymfaattinen leukemia, äidillä paksusuolen syöpä. Seuraava sukupolvikaan ei säästynyt syöviltä. On käynyt mielessä, että mehän olemme syöneet isän pyytämää kalaa lapsesta asti.
Työryhmän tutkimukset kesällä 2016 eivät ulottuneet Litmaseen saakka. Viimeiset mittaustulokset ovat malminlastauslueelta laskevan puron suun läheisyydestä Salajoesta. Mittaustulosten mukaan Salajoen happamuus muuttuu lähelle normaalia pian sen jälkeen, kun vesi jatkaa matkaansa eteenpäin kaivosalueelta.
Kontinen ihmettelee, etteivät ympäristöviranomaiset ole valvoneet kaivoksen vaikutuksia alueeseen vuosien saatossa. Häntä huolestuttaa, mitä nyt alkavissa tutkimuksissa saadaan selville.
– Miksi ylipäätään Hällinmäen kaivos tuli tutkittavien listalle? Jotainhan tässä meidän kohdalla on riittävän pielessä.
Ympäristönsuojelun asiantuntijan Jyrki Hämäläisen mielestä ei ole ollut ely-keskuksen tehtävä valvoa Hällinmäen päästöjä. Koska Motoparkin yrittäjät, paikalliset asukkaat tai Pieksämäen kunta eivät ole olleet huolissaan asiasta, ei ELY-keskuskaan ole tarttunut asiaan.
– Alueen jälkiseurannan olisi ehdottomasti pitänyt olla nykyistä pidempi. Valvon myös kaatopaikkoja ja niiden jälkiseuranta kestää 30 vuotta, Hämäläinen sanoo.
Vanhan kaivosalueen vaikutukset ympäristöön ja ihmisiin selvitetään Pirkanmaan ely-keskuksen johdolla tulevien 5-6 vuoden aikana. Jo lokakuussa on tarkoitus vierailla Hällinmäessä.
Lähde: YLE 3.10.2020
Arkistokuva. Kuva: Esa Huuhko/Yle
Kaivostutkijoiden Kiihdytysajot Virtasalmella 5/2025
Alueen ilmakuva. Rikastushiekka-alueella sijaitsee moottorirata. Alueen eteläosassa sivukivialue ja vanha rikastamorakennus, joka on omistajan käytössä. Rikastamo on ottanut lisäksi käyttövetensä läheisestä järvestä (Etelä-Virmas).
Rata-aluetta. Pintapeitot on tehty, ja rata asfaltoitu. Vaikka pintapeittorakenteet ovat paikoin pienet, ei sieltä ole juurikaan suotovesiä ympäristöön. Ainakaan näkyviä sellaisia. Moottoriradan tekeminen alueelle on paljolti edesauttanut, että kaivoksen ympäristövaikutukset ovat jääneet pienemmiksi. Harvinainen esimerkki myös siitä, miten jätealueita voitaisiin paremmin hyöty käyttää toiminnan loputtua. Tämä tosin muiden kuin Outokummun ansiota! Sivukivi- ja lastausalue odottaa vielä sitä alueen loppuun sulkemista omalta osaltaan.
Louhoslampi. Louhoslammen laatu on mitattu hyväksi, ja siitä merkkinä on, että louhoksessa elää myös kaloja. Mielenkiintoista olisi tietää millainen raskasmetallisakka on louhoksen pohjalle kertynyt.
Valokuvia vuodelta 1968
Virtasalmen kaivos, Avolouhos, yleiskuva, Outokumpu Oy
Virtasalmen kaivos, Avolouhos, yleiskuva, Outokumpu Oy
Virtasalmen kaivos, Avolouhos, yleiskuva, Outokumpu Oy
Virtasalmen kaivos, Avolouhos, yleiskuva, Outokumpu Oy
Virtasalmen kaivos, Avolouhos, yleiskuva, Outokumpu Oy
Virtasalmen kaivos, Avolouhos, yleiskuva, Outokumpu Oy
Virtasalmen kaivos, Avolouhos, yleiskuva, Outokumpu Oy
Lähde ja tekijänoikeudet: Erkki Halme, Geologian tutkimuskeskus
Jälkisanat
Hällinmäen kuparikaivoksen vanha rikastushiekka-alue muuttui moottoriradaksi ja kaivoksen päästömysteerit vaiettiin ja hävitettiin unohduksiin. On helppo vetää johtopäätökset siitä, miten vastuullisuus Suomessa toimii: melu on ympäristöluvan arvoinen asia tehdä tarkastuksia, kaivosten päästöt eivät!
Kun jätteet peitettiin ja tunnelit tukittiin, joku kirjoitti muistiin että kaikki on ok — ja sitten muisti katosi yhtä tehokkaasti kuin Outokummun arkistot. Tuloksena: paikallinen yrittäjä korjaa aitaa, asukkaat ihmettelevät rehevöityviä lampia ja viranomaiset muistuttavat, että seuranta voitiin lopettaa — koska kukaan ei ollut erityisen huolissaan, paitsi ne, jotka söivät kalaa ja sairastuivat!
Ympäristölupa Motoparkille on täydellinen esimerkki priorisoinnista. Moottoripyörien huuto ja rengasjäljet ovat selvästi tärkeämpiä kuin se, että sivukivialueet saattavat päästää luontoon kuparia ja raskasmetalleja. Lupapaperi katsoo komeasti radan puolelle ja kääntää päänsä kaivoksen jätteitä kohti — näennäisesti huomaamatta, että ne ovat samassa pihapiirissä.
Sivukivialueiden ja malminlastausalueen kunnostus on jäänyt tekemättä, eikä alueella ole käytössä kunnollista passiivista vesienkäsittelyä, joka olisi nykypäivänä kaivosalueiden minimivaatimus. Rikastushiekka-alueelta puuttuvat pohjarakenteet kokonaan, mikä kertoo ajasta, jolloin kaivoksien pohjarakenteille ei ollut selkeitä standardeja eikä valvontaa. Ei ole tänä päivänäkään. Pintapeitot näyttävät toimivan kohtuullisesti, vaikka niiden laatu vaihtelee ja osa rakenteista on kuulemma ohuita tai epätasaisia. Louhoksen veden on todettu olevan yllättävän hyvälaatuista, ja siellä elää kaloja, mikä on harvinainen poikkeus vanhoilla kaivosalueilla. Silti tämä ei poista sitä tosiasiaa, että alueen kunnostus on jäänyt puolitiehen: osa riskeistä on edelleen avoinna ja vastuut hämärän peitossa — aivan kuten koko Hällinmäen kaivoksen tarina.
Viranomaiset ovat harjoittaneet hienovaraista vastuunsiirtoa: ei meidän tehtävämme, ei meidän pöydällämme, ei meidän muistissamme. Kun dokumentit puuttuvat, oletus on käytännöllinen: oletetaan, että kaikki on ollut kunnossa — ja jos joku erehtyy kysymään, voidaan aina vedota siihen, ettei kukaan ole ollut erityisen huolissaan. Joskus Outokummun ja viranomaisten vastuullisuus näyttää olevan kuin vanha kaivoskuilu — syvä, hämärä ja täynnä selityksiä.
Motoparkin Lowriders-sarjan rataennätyksen kävi kaahaamassa Kaivostutkijat
Jari ja Jarkko
