Laukunkankaan kaivoksen viralliset kunnostussuunnitelmat ovat parhaillaan aktiivisessa vaiheessa, ja niitä päivitetään vastaamaan nykyajan ympäristövaatimuksia. Kunnostusprosessia johtaa Outokumpu Mining Oy tiiviissä yhteistyössä Etelä-Savon ELY-keskuksen kanssa.
Keskeiset vaiheet ja viralliset toimenpiteet:
- Päivitettävä ympäristölupa: ELY-keskus on edellyttänyt Outokummulta kokonaan uutta ympäristölupaa, koska vanhat luvat eivät määrittele nykyvaatimusten mukaisia päästörajoituksia Saimaaseen. Hakemuksen valmistelu on käynnissä.
- Vesienhallinnan välittömät toimet (2025): Keväällä 2025 aloitettiin välittömiä vesienohjauksen toimenpiteitä. Näihin kuuluu muun muassa laajamittainen ojitus (miljoonaluokan hanke), jolla vedet ohjataan kosteikoille puhdistumaan ennen vesistöihin pääsyä.
- Laajat jälkihoitotoimenpiteet: Outokumpu on nimennyt Enonkosken yhdeksi viidestä painopistekohteestaan vuodelle 2025. Suunnittelu keskittyy rikastushiekka-alueiden pitkäaikaisen turvallisuuden varmistamiseen ja happamien valumien hallintaan.
- Tutkimus- ja seurantasuunnitelmat: Virallisiin suunnitelmiin kuuluu jatkuva pintavesien, pohjavesien, sedimenttien ja maaperän seuranta useissa mittauspisteissä, jotta kunnostustoimien teho voidaan todentaa.
- KAJAK-hanke: Kohde kuuluu valtakunnalliseen KAJAK-ohjelmaan, jossa valtio tukee ”isännättömien” tai historiallisten kaivosalueiden ympäristöriskien hallintaa.
Laukunkankaan kaivoksen kunnostus on edennyt vaiheeseen, jossa tutkimuksista siirrytään konkreettisiin maastotöihin. Kustannukset nousevat vähintään miljoonaluokkaan, ja työ on jaettu usealle vuodelle.
Aikataulu: Tutkimuksista toteutukseen
- 2022–2024 (Tutkimusvaihe): Alueen ympäristön nykytilan kartoitus (pintavedet, pohjavedet, maaperä ja sedimentit) on saatu päätökseen Outokumpu Miningin toimesta.
- 2025 (Käynnistysvaihe): Laukunkangas on yksi viidestä prioriteettikohteesta Outokummun kaivosohjelmassa. Keväällä 2025 aloitettiin välittömät vesienhallinnan työt.
- 2025–2026 (Toteutusvaihe): Laajamittainen ojitus ja vesienohjaus kosteikoille on käynnissä. Samanaikaisesti valmistellaan uutta ympäristölupahakemusta laajempia jälkihoitotoimenpiteitä varten.
- Jatkuva toiminta: Pintavesien ja vesistöjen tilaa seurataan useissa pisteissä kunnostustoimien vaikutusten todentamiseksi.
Kustannukset: Miljoonaluokan investointi
- Välittömät toimet: Outokumpu on arvioinut pelkästään alkaneen vesienohjauksen ja ojitushankkeen kustannusarvioksi miljoonaluokan.
- Kokonaiskustannukset: Koko kaivosalueen lopullisen kunnostuksen ja uuden ympäristöluvan mukaisten toimien kokonaiskustannuksia ei ole vielä julkistettu, mutta niiden odotetaan kasvavan merkittävästi töiden laajentuessa.
- Vastuunjako: Outokumpu Mining Oy vastaa kunnostuksen rahoituksesta ja toteutuksesta. Valtio osallistuu prosessiin valvonnan ja KAJAK-hankkeen asiantuntijatuen kautta, joka koordinoi vastaavia historiallisia kaivoskohteita.
Viranomaiset (ELY-keskus ja Tukes) valvovat, että suunnitelmat toteutetaan kestävällä tavalla ja että ne parantavat alueen vesien kemiallista tilaa.
Laukunkankaan kunnostus etenee nyt teknisesti vaativassa vaiheessa, jossa yhdistyvät maarakennus ja tiukka viranomaisohjaus.
- Ojituksen ja vesienhallinnan tekniset ratkaisut
Tavoitteena on estää puhtaiden hulevesien sekoittuminen kaivosalueen jätealueilla syntyviin happamiin vesiin.
- Vesien eriyttäminen: Alueelle rakennetaan uusia reunaojia, jotka keräävät jätealueiden ulkopuoliset valumavedet ja johtavat ne suoraan ohi saastuneiden kohteiden.
- Kosteikkopuhdistus: Kaivosalueelta suodattuva vesi ohjataan uusille käsittelykosteikoille. Kosteikot hyödyntävät luonnon omia prosesseja (kuten kasvillisuutta ja sedimentaatiota) raudan ja muiden metallien saostamiseen ennen veden päätymistä Särkijärveen.
- Suotovesien keräily: Vanhojen rikastushiekka-altaiden alapuolelle rakennetaan keräilyrakenteita, joilla varmistetaan, ettei haitallisia aineita pääse hallitsemattomasti pohjaveteen.
- Uuden ympäristöluvan asettamat ehdot
ELY-keskus on vaatinut Outokummulta uutta lupaa, koska 90-luvun sulkemistoimet eivät riitä nykypäivän standardeihin.
- Tiukemmat päästörajat: Uusi lupa tulee asettamaan tarkat pitoisuusrajat vesistöön johdettavalle vedelle (erityisesti sulfaatti- ja metallipitoisuudet).
- Jatkuva monitorointivelvoite: Outokummun on ylläpidettävä automaattisia tai tiheään toistuvia mittauksia, joiden tulokset ovat viranomaisten valvottavissa.
- Vakuudet ja vastuunkanto: Lupa edellyttää taloudellisia takeita siitä, että kunnostus saatetaan loppuun ja että alueen pitkäaikaisesta seurannasta huolehditaan vuosikymmeniä eteenpäin.
- Puhdistustehon todentaminen: Jos kosteikkopuhdistus ei osoittaudu riittäväksi, lupa voi velvoittaa rakentamaan jopa erillisen, teknisen vesienpuhdistuslaitoksen.
Vertailu kunnostusratkaisuista
Yhteenvedon lähde Copilot: Yhteenveto Laukunkankaan kunnostuksesta
Laukunkangas 4/2026
Kävimme Laukunkankaan kaivoksella kesäkuussa 2018 ja vertasimme tilannetta aikaisempaan käyntiin sekä julkisiin uutisraportteihin. Kaivos toimi 1984–1994 ja rikastushiekkaa on merkittäviä määriä (noin 6,66 Mt), mikä selittää happoriskit ja pitkäaikaiset suotovesiongelmat. Outokumpu on nostanut Enonkosken ”prioriteetiksi” ja ”käynnistänyt ripeästi” vesienohjauksen korjaukset; länsipuolen ojitus valmistui 27.11.2025 ja ojituksen vaikutusta seurataan 3–5 vuotta.
Onko Laukunkankaalle ilmestynyt jonkin tason taideperformanssi, vai miksi alueella on kaivettu, ja siloteltu viivasuoria murskeajoväyliä. Laadullisesti väylät ovat ihan parasta mitä rahalla ja täryjyrällä voi saada. Miten on itse kunnostusasioiden?
Todellisuudessa alueen kunnostustoimet ovat vihdoin nytkähtäneet eteenpäin 3-vuosikymmentä kaivoksen sulkeutumisen jälkeen. Rikastushiekka-alueen ympärille on ilmestyneet rujot suoto-ojat. Vuosikymmeniä myöhässä…
Eipä nämä suotovedet todellakaan kovin puhtaille näytä. Tämä on sitä kategoriaa, että ojitetaan niin paljon, että ongelmat hälvenevät itsestään?!
Suotovesien keräysoja ja mittauspistekaivo.
Suotovesien keräysallas.
Purkuputki ”kosteikkopuhdistamoon”, joka todellisuudessa on kaivosteollisuuden pohjarakenteeton jäteallas.
BAT-teknologiaa edustava kosteikkopuhdistamo.
Puhdistuuhan se pohjalle…
Luonnon oma Outokummun vesisuodattamo jatkaa toimintaansa.
Hyväksyisitkö tämän BAT-ratkaisun?
Laadukkailla aineksilla tehtyjä täyttöjä. Pelkkä perusmaakin sisältää sulffidipitoista materiaalia.
Hyvä vilkaista myös kartalle, miten päädyttiin tähän tilanteeseen.
Alue ennen kaivosta vuonna 1975.
Vuonna 1988 Outokumpu on ottanut läheiset suot ”jätealtaiksi”. Nämä suosuodattamot falskaavat siten pengerpatojen ali tai osin läpi. Nykyinen kosteikkoallas ei ole ollut ennen edes ”jätevesiallas”.
Mites toinen kuva mitä ”kunnostusuutiset” eivät kerro. Tuhoutunutta maastoa Sortavalanjärven suuntaan. Kunnostus ei ole edennyt ainakaan tähän maastoon.
Tuonelanvirta tosin on kuivunut, sillä sen on katkaissut edellä mainittu suoto-oja.
Kaivosteollisuuden ja Outokummun oma metsäpuhdistamo.
Vähän puiden kuolleita lehtiä….kuolleen maan päälle.
On se kumma, että kaivosyhtiö Outokumpu ja valvovat viranomaiset eivät ole aikoinaan tätä huomanneet! Ja tälläkään kertaa ei ketään ole saatettu vastuuseen, ja laskun kuittaa kuitenkin Suomi Oy Ab erinäisten vastuusotkujen jälkeen.
Entä toispuol suotojokkee? Suotovedet liruvat nyt edellisen maaston sijaan suoto-ojiin.
Mieti näitä liruja viereiseen Sulkavanjärveen vuosikymmenten ajan…
Varsinaiseen ongelmaan ei ole keksitty mitään ratkaisua. Lähtökohtaisesti rikastushiekka-alueen pohjarakenteet vuotavat pahasti.
Aina ongelma ei ole näkyvä, vaan sama virta voi virrata pohjavesissä eteenpäin. Luikerrella suoto-ojien altakin matkaansa siihen väärään suuntaan.
Laukunkangas – Kunnostuksen suuri illuusio
Laukunkankaan kunnostus on edennyt siihen vaiheeseen, jossa voidaan jo melkein teeskennellä, että kaikki on hallinnassa. Kosteikot kuplivat kuin kaivosyhtiön optimismi, suoto-ojat mutkittelevat kuin viranomaisvastuun rajat, ja rikastushiekka-alue jatkaa hiljaista tihkumistaan kuin 90‑luvun sulkemispäätösten perintö. Onhan se lohdullista: jos mikään muu ei ole pysyvää, niin ainakin vieressä pilaantuneet vesistöt ovat sitä.
Outokummun lupaukset ovat edelleen yhtä vakuuttavia kuin PowerPoint-esitys, jossa jokainen ongelma ratkeaa seuraavassa diassa. Viranomaiset puolestaan vaativat läpinäkyvyyttä, mutta vain siinä määrin, ettei kukaan näe läpi koko järjestelmän. Ja taloudelliset vakuudet ja muut vastuut? Ne ovat kuin kaivosyhtiön joululahjalista: ehkä ne tulevat, ehkä eivät.
Kosteikkopainotteinen lähestymistapa on toki kaunis ajatus – vähän kuin yrittäisi sammuttaa metsäpalon märällä tiskirätillä. Jos puhdistusteho ei riitä, tekninen puhdistuslaitos on “realistinen vaihtoehto”, mikä suomalaisessa kaivoskunnostuksessa tarkoittaa yleensä sitä, että se on realistinen vasta sitten, kun kaikki halvemmat vaihtoehdot ovat epäonnistuneet riittävän näyttävästi.
Saimaan turvaaminen vaatii enemmän kuin ojia, kosteikkoja ja toiveajattelua. Se vaatii ratkaisuja, jotka eivät perustu siihen, että luonto hoitaa lopulta kaiken. Luonto on nimittäin jo yrittänyt hoitaa tämän 30 vuotta – ja tulokset näkyvät jokaisessa sameassa lätäkössä.
Mutta ehkä kahdeksan vuoden päästä kaikki on paremmin. Tai kolmenkymmenen.
Millaisena kaivosteollisuuden vihreäsiirtymä silloin heijastuu? Onko Suomi myyty kaivoskeinottelijoille ja Suurpelureille? Kaivosteollisuuden ohituskaista on auki, ja sillä on vain yksi suunta.
Tähän päättyi Laukunkankaan kaivoksen kierros tällä erää.
Laukunkankaan ”kunnostusilluusiota” kävi katsastamassa Kaivostutkijat
Jari
