Temon esiintymän yleiskuvaus

Temon esiintymä Kuopiossa (entistä Nilsiää) on 3.5 – 4 km pitkä, alimpiin Karjalaisiin kvartsiittimuodostumiin liittyvä epäyhtenäinen lounais-koillissuuntainen vyöhyke, josta tunnetaan kuusi 10 – 20 m leveää ja noin 50 m pitkää mineralisoitunutta kappaletta. Mineralisaatiot sisältävät 1.5 – 4 % P2O5  (Fosforipentoksidi) ja 0.01 – 0.015 % U (uraani). Mineralisoituneen kiven määrästä ei ole esitetty arvioita.

Lähde: Selvitys Suomen fosforipotentiaalista GTK 17/2015

Esiintymän sijainti on alle 10 km päässä Siilinjärven apatiittikaivoksesta.

Geologiset tutkimukset 1960-luvulla

Mv. Jaakko Keinäsen ja Veikko Hoffrenin syksyllä -63 lähettämä magneettikiisunäyte havaittiin rutiiniomaisessa kansannäytetarkastuksessa radioaktiiviseksi. Paikalta haettujen lisänäytteiden todettiin sisältävän magneettikiisun ja satunnaisen kuparikiisun ohella joskus runsaastikin apatiittia ja uraniniittia.

Kesän -64 kuluessa alue kartoitettiin geologisesti ja radiometrisesti sekä suoritettiin sähköiset, magneettiset ja painovoimamittaukset. Vahvimpien radioaktiivisten häiriöiden kohdalta poistettiin irtomaat kesän -64 kuluessa. Vyöhykkeen poikki kaivettiin kolme pitkää monttua -64 ja -65. Monttuihin on porattu Cobralla profiilit, joissa reikäväli on 50 cm. Reikien syvyys on keskimäärin n. 50 cm. Soija otettiin talteen ja analysoitiin. Vyöhykkeen poikki on 10.11.-65 – 21.1.-66 välisenä aikana kairattu neljä reikää. Reikien yhteispituus on 796,20 m. Reiät on luodattu ja analysoitu apatiittigneissin kohdalta U:n ja P2O5 :n suhteen sekä kiisupitoisen malmin kohdalta Cu:n, Co:n ja Ni:n suhteen.

Lähde: Muuruvesi, Temo Tutkimukset 1964-65, Outokumpu 22.4.1966

 

Temojärven alueella on tehty runsasta monttututkimusta. Lähdeaineistosta löytyy lukumäärä 131 monttua 1425 poranäytettä ja 4 syväkairausreikää.

Reikiä kairattiin neljän kilometrin matkalle neljä kappaletta, joten reikien väliin on hyvinkin voinut jäädä keski määräistä rikkaampia osueita; monttututkimusten perusteella tätä ei kuitenkaan voi pitää todennäköisenä.

Rikastuskokeissa selvinnee onko apatiitti helposti rikastettavissa ja kuinka uraniniitti siinä yhteydessä käyttäytyy. Rikastuskokeet viime kädessä selvittävät esiintymän käyttökelpoisuuden.

Rikastuskokeita on tehty näytekappaleista.

Mielenkiintoinen nosto malminetsintä hakemuksessa ”alueella on käynnissä koerikastus”!

Hakemukseen on laitettu kivennäiseksi magneettikiisu.

Mutta onko kyse ollut kuitenkin valtiollisesta uraaninetsintä ohjelmasta 50-60-luvulla…

Temolla 5/2021 ja 8/2024

Kaivanto Saramäentien suunnalla. Alueella metsässä noin 100 m pituinen kaivanto.

Kaivannot eivät osin erotu maastosta juurikaan. Säteilevä yllätys piileekin sammalmättäiden alla.

Sekä osittain löytyy uraanipitoisia malmilohkareita pinnasta.

Säteilytasot isoimmillaan 2-3 mikrosievertiä/h.

Sarajärventien pohjoispuolen esiintymä vanhan kyläkoulun takana.

Suurin noin 200 m pitkä kaivanto erottuu hyvin jopa karttakuvista. Alue löytyy ryteikön keskeltä Temojärven lounaiskulmalta.

Eipä uskoisi tämän kuvan perusteella, että kohdassa on ennallistamaton tutkimuskaivanto.

Lähes 60 vuotta on maisemoinut pahimmat rötökset piiloon. Kaivannon reunoilla pintamaapenkereitä.

Suurimat säteilylukemat olivat noin 3 mikrosieverttiä/h. Aluetta ei mitattu kauttaaltaan.

Löytyihän siltä myös vanha porareikä säteilevästä kivestä.

Uraanitutkimuksista on jäänyt maastoon yksittäisiä teräväsärmäisiä malmilohkareita.

Siitä vain puhdasta suomalaista metsäsientä. ”Leipää uraanikivestä…” Temojärven eteläpuolelta löytyy myös sammalmättäiden alta tutkimuskuoppia, jotka hädin tuskin erottuvat silmämääräisesti, mutta säteilymittari paljastaa kuitenkin ne selvästi.

Jälkisanat

On sitä fosfaattimineraali ”apatiittia” ennenkin etsitty mm. Nuottijärvellä. Todellisuudessa kiinnostus on ollut kuitenkin uraani. Temon tutkimusraportissa oli suoraan verrattu Nuottijärven ja Temon esiintymiä eli suora kytkös aiheeseen löytyi. Luonnollisesti näitä asioita on peitelty muun malminetsinnän sekaan. Mielenkiintoista olisi tietää löytyykö alueelta tämä uraanin rikastuskokeilun jätekasa?!

On mielenkiintoista, että Siilinjärven kaivoksen laajennuksen YVA:sta ei löydy hakusanalla sanallakaan uraania?! Siilinjärven alueella on todistetusti paikallisia pieniä köyhiä uraaniesiintymiä, joita ei ole noteerattu mitenkään. Varsinkin kun ne liittyvät myös apatiitti-mineraalin yhteydessä. Mielenkiintoisen asiasta tekee sen, että GTK hakusta ei löydy Siilinjärven kaivoksen uraaniasiasta tutkimusaineistoa, eikä myöskään kaikkia kairaustuloksia. Yrityssalaisuuksia vai jotain ihan muuta?

* Ydinenergialainsäädännössä uraanimalmilla tarkoitetaan malmia, jonka keskimääräinen uraanipitoisuus on yli 0,1 %
* Toiminnan harjoittajan on ilmoitettava STUKiin, mikäli hyödynnettävien luonnonvarojen uraani-tai toriumpitoisuus on suurempi kuin 0,1 kilogrammaa tonnissa (0,01 %)

Lähde: STUK

Yaralta saamamme vastauksen mukaan ”uraanipitoisuuksia on tutkittu eri määritysmenetelmillä. Uraanipitoisuudet ovat vaihdelleen välillä <0,001 – 1,3 mg/kg (eli max 1,3 ppm). Pitoisuus on siis alhaisempi kuin Suomen maaperässä keskimäärin (Suomen kallioperässä arvioidaan olevan uraania keskimäärin 2 ppm, ja graniittisissa kivissä keskimäärin 4 ppm.”

Jos tästä haluaa laskea jotain, niin 10 Mt:ssa rikastushiekkaa olisi 1 mg/kg saannolla 10 000 kg puhdasta uraania (6-7 henkilöauton painon verran vuodessa)! Siis kiinteästä kalliosta jauhettuna pienen pieneksi hiekaksi, josta se voi kulkeutua taas helposti matkaa eteenpäin vaikkapa pintavesien mukana tai pohjavesiin. Kerro tuo vielä vaikkapa toimintavuosilla niin saadaan kilomäärää isommaksi. Seurantatapaa ei ole ilmoitettu myöskään millään tapaa.

Ihan mielenkiintoista miten YVA-selostuksesta tämä asia on sitten ”unohtunut” kokonaisuudessaan…!? Mitä muuta on lipsahtanut ohi YVA selvityksien? Mitä asioita on piilotettu marginaalisien mittayksiköiden joukkoon? Montako kilogrammaa kaivosjätettä on jo maastossa, ja paljonko sitä tuotetaan lisää tuleville sukupolville? Saako Siilinjärvi ”merenrantaluontotyypin” lisäksi keskieurooppalaisen ”alppiluontotyypin”?

Sitä pohdimme seuraavassa blogissa Siilinjärven kaivos; osa V.

Siilinjärven uraanit Yaralle mittasi Kaivostutkijat

Jari ja Jarkko