Kalkkitehtaantie Vimpelissä on alueellisesti ja valtakunnallisesti ainutlaatuinen geologian ja kulttuurihistorian yhdistelmä. Bongaa Vesterbackan kalkkiuuni ja sen viereen pystytetty muistokivi. Kolmisen kilometriä Vesterbackasta koilliseen Hallapurossa on lisäksi hyvin säilyneitä kalkkiuuneja, ja niiden lähistöllä on alueen tervanpolttohistorian kunniaksi pystytetty Tervakivi sekä useita tervahautoja. Huomioithan vieraillessasi, että kalkkiuunit ovat muinaismuistolain nojalla rauhoitettuja kohteita.

Kalkkikivikallioiden ansiosta Vesterbackan alueella kasvaa myös runsaasti harvinaisia kalkinsuosijakasveja. Niinpä kalkkikiviesiintymän ja lukuisten historiallisesti arvokkaiden kalkkiuunien ympäristöön on perustettu lehtojensuojelualueita.

Mistä on kysymys?

Vimpelin karbonaattikivikiviesiintymät ovat syntyneet muinaisen meren pohjalle kasautuneista kalkkiliejukerrostumista, jotka kiteytyivät uudelleen noin 1900 miljoonaa vuotta sitten vuorijonopoimutuksen aikana.

Vimpelin karbonaattikivet esiintyvät yleensä vain satakunta metriä leveänä jaksona merenpohjalle kerrostuneiden tuliperäisten kivien (metavulkaniittien) keskellä. Toiminnassa olevan Nordkalkin louhoksen alueella esiintymän leveys on reilut puoli kilometriä. Louhoksen päätuote on maanparannuskalkki. Koska magnesium on tärkeä kasviravinne, ovat tuotteet samalla lannoitetta. Lisäksi sivukivestä valmistetaan huomattavia määriä mursketta. Kalkkikiven teollinen louhinta ja jauhatus alkoi Vimpelissä vuonna 1949, mutta ensimmäiset kalkkikiviesiintymät alueella löydettiin jo 1850-luvulla.

Kalkinpolton historiaa Vimpelissä

Ennen kalkkikiveen perustuvaa teollisuutta, Suomessa poltettiin kalkkikiveä maauuneissa muurilaastin tekemiseen ympäri maata, mistä vain pieniäkin kalkkikiviesiintymiä oli löydetty. Poltettua kalkkia tarvittiin muurilaastin tekoon, jotta voitiin rakentaa kivestä lujia linnoituksia, muureja ja kirkkoja sekä rakennuksiin savupiippuja ja portaita.

Vimpelin kalkkiesiintymiä on hyödynnetty 1800-luvulta lähtien. Vihje Vimpelin kalkkikivestä saatiin ”pahoilta hengiltä”, kun 1800-luvun puolivälissä silloisen Lappajärven emäseurakunnan rovasti Jakob Fellman vieraili Vesterbackan isännän luona. Kalkkikivestä rakennettu takka oli lämmityksen jälkeen hajonnut tomuksi ja pappia tietenkin tarvittiin ajamaan pahat henget pois takasta, ”jossa henget pitivät peliään”. Rovasti Fellman tunnisti heti henget kalkkikiveksi, josta takka oli tehty.

Sittemmin kalkkia ryhdyttiin ”Kalkki-Jaakko” Fellmanin aloitteesta louhimaan ja murskaamaan maanparannusaineeksi. Museovirasto on löytänyt seudulta yli 40 vanhaa kalkkiuunia. Vimpeliläinen kalkinpoltto säilytti talonpoikaisen luonteensa läpi reilun vuosisataisen historiansa, mikä on koko maata ajatellen historiallisena ilmiönä ainutlaatuista.

Vimpelin kalkkikivilouhoksen sijaintia voidaan pitää ihanteellisena. Etelä-Pohjanmaan laajat maanviljelysalueet ovat sulfidisavien sisältämän rikin tuottaman rikkihapon vuoksi luonnostaan happamia, joten alueen peltojen tuottoa on Fellmanin ajoista lähtien pystytty parantamaan kalkituksella.

Lähde: kraatterijarvigeopark.fi

 

Nordkalkilla on Vimpelissä kaksi kaivosta ja jauhatuslaitos. Kuten kalkkipitoisissa maastoissa yleensä, Vimpelissä on korkea biodiversiteetti, ja siksi kaivosalueella viihtyy harvinaisia kukkia kuten ketokatkero (Gentianella campestris) ja lehtoneidonvaippa (Epipactis helleborine). Nordkalk on yhteistyössä ympäristöviranomaisten kanssa siirtänyt ja istuttanut kukkia uusille kasvupaikoille.

  • Päätuotteet: kalkkikivi, kalkkikivijauheet
  • Pääkäyttökohteet: maatalous
  • Henkilöstö: 6
  • Kalkkikiven teollinen louhinta ja jauhatus alkoi Vimpelissä vuonna 1949, mutta ensimmäiset kalkkikiviesiintymät alueella löydettiin jo 1850-luvulla.

Lähde: Nordkalk

Kalkkitiellä 6/2023

Vesterbackan louhoksen vieressä löytyy muistomerkki alueen kalkinpolton historiasta.

…sekä muutamia vanhoja kalkkiuuneja.

 

Kalkki eli kalsiumoksidi (CaO), josta käytetään myös nimiä poltettu kalkki tai sammuttamaton kalkki, on valkoinen emäksinen kiteinen yhdiste. Kalkkia valmistetaan esimerkiksi kalkkikivestä saatavasta kalsiumkarbonaatista kuumentamalla sitä kalkkiuunissa noin 1 100 °C:n lämpötilassa, jolloin siitä lohkeaa hiilidioksidia. Kalsiumoksidia muodostuu myös eräiden muiden kalsiumyhdisteiden, kuten kalsiumnitraatin kuumentamisen yhteydessä.

CaCO3 → CaO + CO2.

Kalkkia käytetään sementin ja laastin valmistukseen sekä maataloudessa peltojen kalkitsemiseen. Se reagoi herkästi veden kanssa, jolloin syntyy kalsiumhydroksidia, jota sanotaan myös sammutetuksi kalkiksi. Reaktio on tällöin seuraava:

CaO + H2O → Ca(OH)2.

Kalkin pH-arvo on 13.

Lähde: Wikipedia

Kalkkiuunin latomuksia.

 

Nordkalk Oy:n kalkinlouhinnan uhattua Vimpelin Vesterpakassa olleita muinaisjäännöksiksi luokiteltuja talonpoikaisia kalkinpolttouuneja, velvoitti Museovirasto yhtiön kustantamaan muinaismuistolain 15 § mukaiset tutkimukset. Museoviraston ehtona oli, että yhtiön tuli kustantaa uhanalaisten uunien dokumentoinnin lisäksi myös seudun muiden kalkinpolttokohteitten inventointi ja niihin liittyvän perimätiedon keruu.

Inventointi suoritettiin kahdessa jaksossa kevään ja syksyn 1995 aikana. Vesterpakan tuhoutumaan tuomitut uunit dokumentoitiin mittauksin ja valokuvaamalla. Lisäksi koko alue kartoitettiin. Seutukunnan muut kalkinpolttokohteet inventoitiin siten, että kohteet valokuvattiin ja niistä laadittiin kirjallinen selostus sekä luonnoksenomainen kenttämittaus. Myös uuneihin liittynyt perimätieto kirjattiin ylös aina kun tällaista tietoa oli tarjolla.

Inventoinnin tulokset olivat huomattavat sekä laadullisesti että määrällisesti. Alajärven, Vimpelin ja Perhon kuntien alueilta löydettiin yhteensä 52 kalkinpolttoon liittyvää kohdetta, joista suurin osa yhteensä 44 kpl kalkkiuuneja eli -ruukkeja. Loput kohteet ovat kalkkilouhoksia tai polttopaikoille johtaneiden tieurien jäännöksiä.

Inventoinnin yhteydessä tarkistettiin myös 10 historiallisen ajan muinaisjäännöstä (tervahautoja, myllypaikkoja ja tarinakivi) sekä yksi mahdollinen esihistoriallinen kohde (röykkiö, erillinen tarkastuskertomus Museoviraston arkeologian osaston arkistossa).

Inventoinnin perusteella Vimpelin-Alajärven kansanomainen kalkinpoltto osoittautui alueellisesti rajatuksi ilmiöksi, jolle ei ole vastineita muualla maakunnassa. Tutkimusten perusteella ilmiötä voidaan pitää hyvin dokumentoituna.

Museovirasto

Vesterpakan louhos nykyään. Kalkkikiveä seuraa näköjään sulffidipitoinen kivi… No onpahan neutraloivaa kalkkikiveä mukavasti seurana.

Louhoksen reunalla löytyy myös vanhoja tuhoutuneita kalkkiuunin pohjia.

Tervakivi

Järviseudulla kartoitusten avulla löydetty yksistään Vimpelistä yli 200 tervahautaa. Tervakivi paljastettiin vuonna 1996. Pystyttämisestä vastasivat Vimpelin kunta, Järviseudun kansalaisopisto sekä Järviseutu-Seura ry. Kivellä on painoa yli yksitoista tonnia ja se on kauttaaltaan sivelty tervalla. Muistokivi paljastettiin osana ensimmäistä valtakunnallista tervapäivää. Samaan aikaan sytytettiin tervahauta ja sysimiilu, jonka kansalaisopiston kurssilaiset olivat pystyttäneet.

Lähde: www.outdooractive.fi

Perholaiset plakaatin ryöstäjät ovat varmaan käyneet kohteella. Muutoinkin alue oli valitettavasti hiipunut unohduksiin. Paikka löytyy Hallapuron risteyksen lähettyviltä.

Kotakangas

Kalkkitien varrelta löytyy myös Paraisten kalkin vanha louhos nimeltään Kotakangas. Se toimi 1934-1962 välisenä aikana. Kokonaislouhinta oli 1,4 Mt. Louhos oli täyttynyt vedellä.

Alueelle on jäänyt pari vanhaa rakennusta ja yksi tornimuuntamorakennus.

Kalkittu sisäpuolelta…

Jauhatuspiste, ja osin öljyllä kyllästyneet moottoriperustukset. Seinästä taas löytyi haitta-aineina PAH-pitoiset tervapahvit.

Paraisten kalkki on ollut mukana rakentamisessa. Perintönä siitä on mm. asbestipitoiset Varttikate, Erni-seinälevy ja Pukkila-laatat ja laastit.

Asbestipitoisia Varttikatteita löytyi rakennuksien kattojen ohella myös maastosta.

Kalkkilaivan kapteenina Vimpelissä luovi Kaivostutkijat

Jari