Eräjärven harvinainen fosfaattimineraalirikkaan pegmatiittiesiintymän tietoja löytyy jo August Anderssonin päiväkirjamerkinnöistä geologisen kartoituksen yhteydessä 1890- luvulta. Rautatehtaille louhitaan kvartsia jo 1910- luvulla ja sitä etsiessä löytyy myös maasälpä. Louhoksia Eräjärven alueelle avataan yhteensä noin 30 kappaletta. Louhoksista saadaan myös berylliä, kolumbiittia, tantaliittia, kiillettä ja sotateollisuudessakin käytettyä litiumin raakaainetta amblygoniittia. Harvinaisimmat fosfaattimineraalit ovat Volbortin väyryneniitti ja oman pitäjän Seppo Lahden viitaniemiitti, jotka he määrittelevät väitöskirjoissaan.
Louhintatyöt alkavat Eräjärven Juurakon maasälpälouhokselta syksyllä 1930. Maasälpälouhinnan nousu- ja laskukaudet myötäilevät varsin pitkälti Suomen koko kiviteollisuuden suhdanteita. Maasälpätoiminta Eräjärvellä loppuu vuonna 1968. Maasälpälouhokset ovat mineraalikauppiaiden ja kivialan harrastelijoiden suosiossa edelleen.
Lähde: Kivisiä tarinoita – Arto Syväsalmi 2002
Erästelemässä 9/2023
Jatkoa edelliseen blogiin Viitaniemen kaivoksesta. Teemat lienee uudelleen sanomatta samoja.
Eräpyhän ulkoilureitin varrella sijaitsee maasälpälouhos 30-luvulta (1934-1935). Kokonaislouhinta on ollut 8100 t.
Louhos erottuu mäen rinteessä lohkareikkona. Noin 90 vuoden aikana luonto on jo vallannut alaa.
Lohkareikon aarteet.
Juurakko
”Iso monttu”. Juurakon louhos oli toiminnassa 1930-1935. Kokonaislouhinta oli 18000 t.
”Alamonttu”
Alueelta löytyy muutama betoniperustus kaivostoiminnan ajalta.
Aarreaitta eli jätekivikasa.
Jätekasan aarteet 
Eräpyhällä Juurakkoon kompastui Kaivostutkijat
Jari
