Arkeologisten löytöjen perusteella Itä-Suomessa alettiin käyttää asbestia jo noin 4 500 vuotta sitten kampakeraamisen kulttuurin saviastioissa. Paakkilan asbestiesiintymän teollista hyödyntämistä selvitettiin jo 1800-luvun lopulla. Ensimmäisen asbestimyllyn Paakkilanniemen rannalle rakensi tanskalainen yhtiö vuonna 1907. Suomen Mineraali Oy aloitti varsinaisen teollisen asbestin tuotannon alueella vuonna 1918. Asbestin louhinta ja rikastus tarjosi työpaikkoja Tuusniemen Paakkilassa vuosikymmeniä ja jonkin aikaa 1940 – 50-luvuilla myös Outokummun Maljasalmella. Asbestin erikoiset ominaisuudet mahdollistivat sen hyödyntämisen monissa tuotteissa, auton jarrukengistä rakennusmateriaaleihin. 1970-luvulla asbestin terveydellisistä vaikutuksista kaivoksen työntekijöihin alkoi olla riittävästi kiistatonta. Vuonna 1976 valtioneuvosto antoi päätöksen asbestin käytöstä aiheutuvien haittatekijöiden torjunnasta ja valvonnasta. Suomen ja Pohjoismaiden ainoa asbestikaivos suljettiin ja asbestinrikastus Paakkilassa lopetettiin vuonna 1976.

Kesällä 1996 Paakkilan asbestikaivosalueen tilanne tuli pitkän tauon jälkeen esiin. Tuolloin huvila-asukkaiden keskuudessa heräsi epätietoisuus ympäristössä olevan asbestin haitallisuudesta, sillä muussa yhteydessä kuin ympäristössä tavattavan asbestin käsittely ja käyttö on tarkoin säädeltyä. Annetuista säädöksistä yksi keskeisimmistä on valtioneuvoston päätös (VNp 852/92) asbestin ja asbestipitoisen tuotteen valmistuksen, maahantuonnin, myymisen ja käyttöönoton kieltämisestä. Ainoa poikkeus yleisestä kieltopäätöksestä on asbestia epäpuhtautena sisältävien kivilajien louhiminen ja jalostaminen sekä näistä valmistettujen tuotteiden käyttö maarakennus- ja maanparannustarkoituksiin. Työstä johtuvan asbestille altistumisen ja siitä aiheutuvan terveysvaaran vähentämiseen ja ehkäisyyn on laadittu valtioneuvoston päätös asbestityöstä (VNp 1380/1994).

Pohjois-Savon ympäristökeskus katsoi lokakuussa 1996 tarpeelliseksi teettää ympäristöministeriön rahoittamana tutkimuksen, jonka tavoitteena oli kartoittaa asbestin esiintyvyyttä maaperässä ja ilmassa Paakkilan ja Maljasalmen ympäristöissä. Toimeksiannon toteuttivat Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) Väli-Suomen aluetoimisto ja Kuopion aluetyöterveyslaitos (KATTL). Tutkimuksen jatkoselvitykset, joissa asbestikuituja löytyi käytössä olevasta soranottopaikasta, toivat esiin tarpeen kartoittaa asbestin esiintymiskohteet myös kaivosalueiden ulkopuolella.

Asbestia sisältäviä kallioita esiintyy muuallakin lähialueilla, vaikka Paakkila ja Maljasalmi ovatkin ainoat kohteet, joissa sitä on teollisessa mitassa louhittu.

LÄHTEET: GTK, ASBESTIN ESIINTYMINEN JA SEN VAIKUTUS YMPÄRISTÖÖN TUUSNIEMELLÄ, OUTOKUMMUSSA, KAAVILLA JA HEINÄVEDELLÄ, 2001, GTK Tutkimusraportti 152

 

Tuusniemen asbestikohteilla 5/2023

Rämänmäki 

Entinen louhos, joka sijaitsee Rämänlahden kohteesta n. 700 m etelään. Vanhojen tietojen mukaan louhoksen lisäksi sen länsipuolella on n. 300 m päässä toinen antofylliittiasbestia sisältävä kallio, jota on kairattu. Louhoksen koko on n. 30 m x 30 m ja jätekasan koko n. 50 m x 25 m. Entinen louhos sijaitsee metsän keskellä ja on ehtinyt pääosin jo hyvin maisemoitua. Puiden koosta päätellen louhinnan päättymisestä on kulunut aikaa vuosikymmeniä. Saunaniemeen vievä hiekkatie kulkee louhoksen itäpuolella n. 25 m:n päässä. Louhoksen seinämässä on nähtävissä puumaista asbestia. Kuidut ovat kovia, pituudeltaan alle 10 cm ja esiintyvät vaihtelevan kokoisina kuitukimppuina. Jätekasojen ainesta on levinnyt lohkareina Saunaniemeen menevän tien varteen, sen länsipuoliseen ojaan louhosalueen leveydeltä.

Rämänmäen sijainti alempi nuoli. Rämänlahti ylempi nuoli.

Tuusniemellä asbestitarkastajan polulla?

Louhosmonttu ja kaivantoja löytyy muutaman kymmenen aarin kokoiselta alueelta.

Youtube-pätkä Rämänmäeltä

 

Rämänlahti 

Kyseessä on asbestilohkareiden läjityspaikka. Kasan mitat ovat leveys 2 m, korkeus 1 m ja pituus 10 m, ja siinä on arviolta 30-40 lohkaretta. Kasassa on siten noin 20 tonnia kiveä.  Asbestilohkarekasa on rantakallion päällä. Irtolohkareita on käytetty mm. uimarannalla olevan nuotiopaikan nuotiokivinä. Muutamia lohkareita näkyi myös veden alla. Paikka on aikoinaan toiminut lastauspaikkana, ja siitä on talvisin viety asbestia Paakkilaan hevoskuljetuksena jäätä myöten. Rapautuminen on päässyt verrattain pitkälle, ja siten ympäristössä on jo paljon hajonnutta kiveä. Todennäköisesti kuituja leviää kasasta tehokkaasti. Kuitujen pituus on keskimäärin 2-3 cm. Maaperän kuitupitoisuus: Lähes huomaamattomaksi maisemoitunut ottopaikka (Rämämäki) sijaitsee 1 km:n päässä.

Kiviaita vai jotain ihan muuta?

Tarkemmin kiviä siirtelemällä löytyy tutunnäköistä asbestimalmia.

Youtube-pätkä Rämänlahden ”kiviaidasta”

 

Kiukoonniemi

Kohde sijaitsee Tuusniemen Kiukoonniemellä Kiukoonlammin eteläpuolella, Paakkilan asbestikivien jatkona, n. 1,5 km Paakkilan esiintymästä koilliseen. Useita lohkareita ja asbestikiviläjityksiä on paikallisen louhimisen jäljiltä pienehköllä alueella. Vedellä täyttynyt monttu (entinen louhos) on kooltaan n. 25 m x 10 m ja itä-länsi-suuntainen. Lohkareita on eniten montun eteläpuolella. Alue on kooltaan yhteensä n. 50 m x 100 m. Itse esiintymä on louhittu pois.

Kiukoonniemen louhoksen sijainti.

Asbestimalmilohkareita ja kaivantoja löytyy tältäkin alueelta sammalmättäiden alta.

 

Kinttumäki

Kinttumäen louhoksesta kaivettiin ”talkkimalmia” 1949-1953, 32 000 t. Toisaalta löytyi viittaus:

”Kattohuopaan ja asbestituotteiden täytteeksi tilapäislouhinta” 3. 312 tn

Lähde: Alustava esitys Lahnaslammen talkkiesiintymän hyväksikäyttömahdollisuuksista. 1960

Kinttumäen louhoksen sijainti.

Kinttumäen louhos nykyään. Ja ei ole vaikea arvata, että alueella on käynyt aikoinaan melkoinen asbestipölytys. Ja työturvallisuusasiat ovat aikoinaan ollut varmasti todella heikot.

Alueella esiintyy näkyvää asbestipitoista malmikiveä jyrkissä louhosrinteissä. Muutoinkin pintamaata alueella ei ole paljoa, joten asbestipölyriski alueella se selvästi isompi.

Ja alueen kuitupitoisuuksia on tutkittu aikaisemmin. Yläreunan Maljasalmen louhoksiin verrattuna, Kinttumäen aluetta ei ole ennallistettu! Eipä ole ”Maaperä-kuntoon ohjelma” ulottua tänne asti… Kinttulammen pohjoisreunassa sijaitsee jyrkkä penkere. Malmia tai ”hiekkaa” on luultavasti läjitetty tähän, ja kuljetettu talvisin hevosilla eteenpäin.

 

Asbestit Tuusniemen poluilla tarkasti Kaivostutkijat

Jari