Soretiakumpu (tunnetaan myös nimillä ”Soretiapalo” ja ”Soretiajärvi”) Soretiakummun aluetta on tutkittu sen kultapitoisuuden vuoksi 1980-luvun lopulla ja 1990 siellä toteutettiin melko mittava, 23 reiän kairausohjelma. Keski-Lapin rakennuskiviprojekti teki alueella lisäkairauksia ja kaivauksia sekä näytteenottoa vuosina 2002 – 2003. Soretiakummun alueella on kromimarmoria tavattu useissa rei´issä. Kivi on, kuten muissakin tunnetuissa kromimarmoriesiintymissä, rikkonaista ja varsinkin pintaosistaan ruosteista. Alueelle menevä tie on loppuosaltaan huono ja lähes umpeenkasvanut. Kivi on huonosti paljastunut, mutta alueen eteläosassa on muutamia paljastettuja ja pestyjä kallioita. Eteläinen alue on juuri se osa, jossa on kairauksilla todettu olevan parasta kromimarmoria. Pohjoisempana oleva kivikin on osittain kromimarmoria, mutta se on huonompaa, runsaasti kvartsijuonia sisältävää eikä siten luonnonkivenä kiinnostavaa.
Kromimarmorialueen itäpuolella, noin 400 m päässä on noin 150 x 50 m kokoinen koelouhos (kulta).
KITTILÄN KROMIMARMORIESIINTYMÄT Esiselvitys jatkotoimenpiteitä varten GTK, 2014
Rakennuskivitutkimukset Kairatuissa rei´issä tavattiin etupäässä tummavihreätä, kloriittirikasta ja rikkonaista kromimarmoria, jossa on erittäin runsaasti kvartsijuonia ja joka on lisäksi monin paikoin ruosteista, myös syvemmällä. Vuoden 1990 kairauksissa tavattu kirkkaanvihreä kromimarmori, ”Golden Green”, ei näytä jatkuvan vuonna 2003 kaivettua tutkimuskaivantoa pohjoisemmaksi. Koska marmori on eteläisimmän osan kiveen verrattuna myös rikkonaisempaa, ei rakennuskivitutkimusten jatkaminen nyt kairatulla alueella ole perusteltua. Tutkitun alueen pohjoispuolinen alue on sen sijaan kromimarmorin määrän ja laadun suhteen täysin tutkimatta.
Valtausalueen kultatutkimukset ovat painottuneet sen eteläosaan, koska aikaisempiin tutkimusvaiheisiin liittyneet geokemialliset tutkimukset antoivat tulokseksi vain hajanaisia kulta anomalioita. Tämän johdosta tutkimusalueen pohjoisosaan ei ole tehty tässä tutkimuksessa eikä aiemminkaan systemaattista kairausta. Yleisenä piirteenä on, että korkea kultapitoisuus liittyy kromimarmorin kvartsiutumiseen ja hienorakeiseen rikkikiisupirotteeseen. Tästä ovat selvänä todisteena litogeokemiallisen näytteenottoalueen korkeat kultapitoisuudet. Tässä tutkimuksessa kairattujen reikien kultapitoisuus jäi vaatimattomaksi, mutta valtauksen eteläpään kvartsiutuneissa ja kiisuuntuneissa osissa on korkeita kultapitoisuuksia, tosin vain hajanaisesti ja aiempien kairausten perusteella vain noin 10 metrin syvyyteen saakka. Nyt ja aiemmin tehtyjen tutkimusten perusteella valtausalueella esiintyy hyvälaatuista kultamalmia pieninä taskuina, mutta kokonaisuutena Soretiakummun esiintymä ei vaikuta ekonomiselta.
Kittilän Soretiavuomalla on tehty malmitutkimuksia jo 1940 -luvulta alkaen, jolloin suomalaisruotsalainen ATRI Oy kartoitti ja tutki aluetta geofysikaalisin mittauksin ja kairauksin. Geologian tutkimuskeskuksen malmiosasto teki alueella 1977 – 1979 kartoitusta, lohkare-etsintää ja pedogeokemiallista näytteenottoa. Alueelle palattiin 1983, jolloin nk. Pohjoiskalottiprojektin purosammalnäytteistä löydettiin taustapitoisuuksia huomattavasti korkeampia volframipitoisuuksia. Pedogeokemiallisten näytteiden tulosten perusteella voitiin päätellä, että Soretiavuoman alue kuuluu pitkään polymetalliseen anomaliavyöhykkeeseen, jossa tärkeimmiksi ja kiinnostavimmiksi alkuaineiksi osoittautuivat kulta ja volframi. Vuoden 1984 aikana alueella ryhdyttiin systemaattiseen volframitutkimukseen, joka sitten seuraavana vuonna muuttui selvemmin kultatutkimukseksi (Johansson & Keinänen, 1987).
Tutkimustyöselostus Kittilän kunnassa, Soretia -nimisellä valtauksella nro 7540/1 suoritetuista rakennuskivi- ja kultatutkimuksista 2008
Soretiakummulla 6/2022
Hirvilavanmaa
Ympäristökeskus on lausunnossaan esittänyt koetoiminnan vaiheet. ScanMining Oy on ilmoittanut koetoiminnan alkaneen viikolla 44 ja päättyneen tammikuun lopussa vuonna 2007.
Ympäristökeskukselle on toimitettu 21.3.2007 koetoiminnan aikaisen veden laadun seurannan tuloksia. Näytteenottoa ei ympäristökeskukselle saapuneen tiedon mukaan suoritettu siinä tiheydessä kuin koetoimintapäätöksessä on edellytetty, eikä analyysivalikoimaan oltu lisätty päätöksessä edellytettyjä muuttujia. Tulokset ilmentävät vähäisiä koetoiminnan vaikutuksia alapuolisessa vesistössä.
Vakuus jätehuollon järjestämiseksi 19. Luvan saajan on ennen louhinnan aloittamista asetettava 23 000 euron suuruinen vakuus jätehuollon järjestämisen varmistamiseksi.
Hirvilavanmaan louhoksen ympäristö- ja vesitalouslupa, Kittilä, 7.11.2007
Yleiskuvaus toiminnasta Hirvilavanmaan louhoksen avaamisella hyödynnetään malmion metalliesiintymät. Malmi kuljetetaan yhtiön omistamalle Pahtavaaran kaivokselle rikastettavaksi. Rikastusprosessin tuloksena saadaan arvometalleja, pääasiassa kultaa. Tuotantosuunnitelmien pohjana olevat tunnetut ja todennäköiset malmivarat ovat 110 000–150 000 tonnia. Louhittu malmi siirretään rikastusta varten tiekuljetuksina Pahtavaaran kaivokselle Sodankylään. Sivukiven määrä on noin 150 000–300 000 tonnia. Se varastoidaan louhoksen koillispuolelle. Pintamaita (lähinnä turvetta) poistetaan louhoksen päältä noin 4 000 m2 :n alueelta. Ne varastoidaan louhoksen itäpuolelle. Kaivannon kuivanapitovedet pumpataan pintavalutuskentälle. Malmi louhitaan avolouhintana. Louhinta-aika on noin 4 kuukautta. Malmi kuljetetaan ajoramppia pitkin kaivannon pohjalta ylös. Kallio porataan ja räjäytetään maanantaista lauantaihin klo 8–22. Louhetta lastataan ja ajetaan seitsemänä päivänä viikossa keskeytymättömänä kolmivuorotyönä. Louhittava malmi sisältää kairasydännäytteiden perusteella 5–10 grammaa kultaa malmitonnia kohti. Malmi louhitaan talviaikana. Louhos työllistää noin 30 henkilöä.
Pohjois-Suomen ympäristölupavirasto on 26.4.2006 antanut päätöksen nro 44/06/1 ScanMining Oy:lle koetoimintailmoitukseen, jonka mukaan selvitetään mahdollisuutta Hirvilavanmaan louhoksen avaamiseen ja kultapitoisen malmin hyödyntämiseen Pahtavaaran kaivoksella.
Hirvilavanmaalta jäänyttä jätekiveä. Osa on selkeästi sulffidipitoista rikkikiveä. ”Rikkikiisua on malmissa enimmillään noin 2 %”
Kultaisen konkurssin Soretiakummulla teki Kaivostutkijat
Jari ja Jarkko