Saariselän kultakuume
Saariselän alueen valtasi 1800-luvun lopussa ennen näkemätön kultakuume. Kultaa oli toki kaivettu Ivalojoen ja sen sivujokien ja purojen varsilta jo vuodesta 1868, mutta nyt yrityksillä oli isommat haaveet ja isommat rahat pelissä.
Se, että kultaa löytyi jokivarsien penkoista ja jokipohjista, oli johtanut päätelmään, että kulta oli kulkeutunut sinne jostakin kauempaa veden, jään ja niiden kuljettaman irtomaan mukana. Ajateltiin, että jossakin täytyi olla kullan emäkallio, paikka, jossa oli paljon kultaa kalliossa, ja josta se oli lähtenyt kulkeutumaan. Ei tarvinnut muuta kuin löytää tuo paikka, ja rikastuminen olisi varmaa. Haave kullan emäkalliosta pisti yrittäjät ja rahamiehet liikkeelle
Kerkelän Kaivosyhtiö Pohjola
Kultaryntäyksen aloitti kemijärveläinen Henrik Herman Kerkelä (1869 – 1929). Hän oli sattumalta paikalla, kun arvovaltainen geologinen retkikunta, vetäjänään Geologisen komission johtaja J. Sederholm, tuli päätelmään, että Laanilan Hangasojalla olisi otollinen paikka kalliokullan esiintymiselle.
Tämä tapahtui vuonna 1898. Kerkelä riensi heti valtaamaan ko. alueen. Hän onnistui myöhemmin vakuuttaman rahoittajat analyyseillaan, jotka kertoivat, että kultaa oli kalliossa enimmillään jopa 92,50 grammaa tonnissa. Määrä oli ennen kuulumattoman suuri.
Kun vielä virallinen taho Sederholmin johdolla ylisti Kerkelää, rahoittajat olivat valmiit tulemaan kaivoshankkeen taakse. Kaivosyhtiö Pohjola aloitti toimintansa Hangasojan varrella helmikuussa 1902. Yhtiö pääoma oli peräti 1,8 miljoonaa markkaa.
Aktiebolaget Prospektor valtaa alueita
Aktiebolaget Prospektor syntyi Kerkelän kilpailijaksi vuonna 1902. Yhtiön perustamisen puuhamiehenä toimi edellä mainittu J. J. Sederholm. Yhtiön omistajiksi tuli joukko vaikutusvaltaisia miehiä.
Toiveet emäkalliosta olivat korkealla. Tätä kuvaa muun muassa se, että Ivalojoen eteläpuoliset tukkivarannot mitannut metsänhoitaja kirjoitti raportissaan, että kaikki alueen puuvarat tulisi säästää tulevan kaivostoiminnan tarpeisiin.
Pian koko Saariselän alue Kaunispäältä Kakslauttaseen pohjois-eteläsuunnassa, ja Tolosjoelta Luulammelle oli systemaattisesti vallattu. Valtaajien lista on mielenkiintoinen. Siinä on esimerkiksi monia virkamiehiä, joiden varsinainen ammatti ei millään lailla liittynyt kultaan ja kullankaivuun.
Prospektorin omistukseen päätyi kaikkiaan 470 valtausta.
Prospektorin toiminta
Prospektor aloitti ennennäkemättömät rakennus-, tie- ja louhintatyöt alueella. Yhtiöllä oli enimmillään töissä 164 ihmistä.
Kaivoskuiluista syvimmälle, 51,5 metriin, louhittiin Luton eli Prospektorin kaivoksella. Muita kaivoksia olivat Ramsayn kaivos ja Kaarle Kustaan kaivos nykyisen Kutturan tien pohjoispuolella ja Everstin kaivos Hangasojan varressa.
Kaivoskuilut nimettiin yhtiön suurimpien rahoittajien ja johtajan mukaan. Ramsayn kaivoksen nimi tulee toimitusjohtaja August Ramsaylta. Kaarle Kustaan kaivoksen takana on Carl-Gustav Standertskjöld. Everstin kaivos sai nimensä eversti Hugo Standertskjöldiltä. Molemmat Standertskjöldit tulivat yhtiön osakkaiksi vuonna 1903, kun kultatoiveet olivat vielä korkealla. Myös Sederholm merkitsi osakkeita samassa lisärahoituksessa.
Vesi tuli ongelmaksi kaikissa kuiluissa. Kallioperä osoittautui niin rapautuneeksi, että vesi tahtoi täyttää kuilut, vaikka sitä pumpattiin pois minkä pystyttiin.
Kun kultaa ei löytynyt lähellekään kannattavaa määrää, Prospektor joutui lopettamaan toimintansa vuonna 1904.
Loppunäytös – tai ei sittenkään
Sekä Kerkelän että Prospektorin yritykset päättyivät vararikkoon. Kultaa ei löytynyt, tai sitä löytyi liian vähän.
Arvellaan, että Kerkelä oli alusta pitäen huijannut rahoittajia. Uskotaan, että hän oli tuonut kultapitoiset kivet Amerikasta, missä hän oli aiemmin työskennellyt kaivosmiehenä.
Kerkelä onnistui vielä myymään kaivoksensa. Kaupan loppunäytös käytiin Inarin käräjillä.
Kerkelän ja Prospektorin epäonnistumiset eivät suinkaan jääneet viimeiseksi uhkayritykseksi. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin, 1920-luvulla, alkoi jälleen uusi kultaryntäys. Taas löytyi liikemiehiä ja rahoittajia, ja jälleen oli kova usko suurista kultamääristä. Ja taas yritykset päättyivät nolosti.
Lapin kullan tarina on täynnä huimia tarinoita toivosta ja yrittämisestä ja niitä seuranneesta epätoivosta ja taloudellisista katastrofeista. Mutta on myös onnistumisia.
Paikalliset ihmiset ovat kaivaneet suuryhtiöiden jälkiä yhtiöiden poistuttua. Moni on kovalla työllä onnistunut hankkimaan elannon perheelleen löytämillään kullan murusilla.
Kullan kaivu jatkuu yhä. Kesä toisensa jälkeen kultamiehet ja –naiset palaavat montuilleen. Osalle kaivu on ankaraa ansiotyötä, osalle ehkä enemmän elämäntapa, vastapaino kaupunkielämälle.
Lähde: https://www.luontoon.fi/urhokekkosenkansallispuisto/reitit/prospektorintarina
Saariselän kultamailla 6/2013 ja 6/2022
Prospektorin kaivoskuilun lisäksi paikalla oli asuinrakennus, kaivostupa ja sauna. Metsäntutkimuslaitoksen toimesta kaivoskuilu tupineen on rakennettu uudelleen nähtävyydeksi. Kuilusta kuulee työn äänet ja työmiesten huokaukset. Vuonna 2013 huokailut kuuluivat, mutta vuosien saatossa hyvä idea on mennyt epäkuntoon ja retuperälle.
Prospektorin kaivoskuilun jätemaita löytyy kasattuna kaivoksen vierestä.
Toisen hyvän kuvan Saariselän kullankaivun menneisyydestä antaa merkitty 7-10 km mittainen patikkareitti Laanilan Kultareitti. Tämän reitin varrella on itse asiassa enemmän kultaan liittyvää nähtävää kuin Prospektorin polulla. Täällä on Kerkelän kaivos ja Prospektorin kaivoskuilut: Eversti ja Kaarle Kustaa.
Kärkelän kaivoskuilu.
…ja kaivoskuilun jätemaat.
Reitin varrella oleva yksi nähtävyys on kvartsikallio, joka laukaisi kalliokultakuumeen 1800-luvun lopulla
Kaarle Kustaan kaivos
Prospektor Oy:n Kaarle Kustaan kaivos sijaitsee aivan Kutturan tien vierellä runsaan kilometrin nelostieltä länteen. Kaivoksen nimi lienee peräisin yhtiön osakkaalta Carl-Gustaf Standertskjöldiltä, jonka veljen, Aulangon omistajan ja rakentajan mukaan, on nimetty Hangasojalla oleva Everstin kaivos.
Pitkä pettymysten sarja katkesi kesäkuussa 1903 kun Kaarle Kustaan kaivoksesta löytyi paljain silmin havaittavaa kultaa. Näytepalassa kultaa oli peräti 50 g tonnissa, kymmenen kertaa enemmän mitä pidettiin kannattavana. Löydön perusteella yhtiön osakkeita myytin Lontoossa kreivi Karl Mannerheimin toimesta. Kultayhtiön toiminta keskitettiin Kaarle Kustaan kaivokseen, jonne myös siirrettiin koneet Lutolta. Vuoden loppuun mennessä kaivoskuilu oli 30 metriä syvä ja pohjalla oli 16 metriä ”perää”.
Huonosti kävi jälleen. 1.1. 1907 Prospektorin omaisuus siirtyi valtio haltuun ja siinä mukana ”Kaarle Kustaan kaivos, kaivosrakennus, varastohuone ja paja.” Tänä päivänä jäljellä on veden täyttämä kaivoskuilu ja suuret jätekasat kaivoksesta nostettua, murskattua kalliota.
Everstin kuilu.
Kuivakurun huuhtomo on Ivalojoki Oy:n perustama vuonna 1925. Paikalle tuotiin myös kultamaiden ensimmäinen kaivinkone ”Hullu-Jussi”, joka kuukauden koekäytön jälkeen todettiin sopimattomaksi. Kuivakurun kuivattamiseksi paikalle tehtiin 200 m pitkä kaivanto ja sen pohjalle kiskotie. Huuhdontalaitos oli Tolosjoen törmällä ja maa-aines vietiin sinne kippivaunulla. Lyhyeksi jäi Ivalojoki Oy:n elinkaari, sillä kultaa ei löytynyt riittävästi. Syksyllä 1926 sen taru oli lopussa; velkaa 426 000 mk, epävarmaa omaisuutta valtausoikeuksissa 205 000 mk ja maksamattomissa osakkeissa 1,14 milj. mk. Paikalla sijaitsee huuhtomon jäännöksen lisäksi muitakin hirsirakennusten jäännöksiä, korsun jäännös sekä kaivosyhtiön höyrypumppu, höyrykattila, ratakisojen pätkiä ja seulan osa.
Lähde: https://www.kyppi.fi/palveluikkuna/mjreki/read/asp/r_kohde_det.aspx?KOHDE_ID=1000037484
Kuivakurun vanhaa kullankaivumaastoa 2013. Hyvin on luonto päässyt peittämään kaivujäljet tällä kohtaa.
Tuoreempi kullankaivumaasto, joka ”ennallistettu”. Kevyet on mullat.
Kuivakurun huuhtomon jäännös sijaitsee Tolosjoen rannalla, aivan Kuivakurunojan vieressä. Joen puolella on hieman hirttä jäljellä ja sen päällä kiviä. Paikalla kasvaa koivua ja katajaa.
Kullankaivajien Kokon ja Raumalan hirsikämpän jäännös sijaitsee jokitörmän päällä. Lounais–koillissuuntaisen kämpän koko on 5,5 m x 4,7 m. Etelänurkassa on vielä neljä koirankaulasalvoksista hirsikertaa jäljellä, muuten vain kaksi. Kämppä on tehty varaamattomista pyöröhirsistä, joiden välissä on kunttaa tilkkeenä. Oviaukko on kaakkoisseinällä, sen reunoissa on karapuiden paikat. Ikkuna-aukko on ainakin lounaisseinällä. Kämpästä noin 20 m lounaaseen on kultayhtiön työmiesten kämpän pohja
Kulta-Jaska (Jaakko Mäkinen 1921–2005) asui tässä Kuivakurun mökissä 30 vuotta vuodesta 1974 vuoteen 2004. Viimeisen elinvuotensa hän vietti kullankaivajien ”vanhainkodissa” Sodankylässä ja Ivalon sairaalan vuodeosastolla. Vesipumput ja höyrykattila ovat vielä muistoina vanhoilta kullankaivuun ajoilta mökin pihalla.
Kullankaivua Hangasojalla 2013. Koneellinen kullankaivu voi vaikuttaa paikallisesti isostikin alueen ympäristöön. Tässäkin pätee mitä isompaa tuotantoa, sitä suuremmat ovat myös vaikutukset.
Hangasojaa 2013. Kuvassa näkyy vesialtaita vesienkäsittelyyn. Pintamaita on tällä kohtaa jopa hyvin. Lietealtaat olivat keränneet huuhdonnan lietteitä pohjille.
Vesijärjestelyt kuntoon
Ensimmäiseksi täytyy kullankaivajan suunnitella vesijärjestelyt. Tämä täytyy tehdä monen vuoden tähtäimellä. Mikäli kaivualueella on vesistö (puro tai joki) ja sen kulkuun on tarkoitus puuttua, täytyy ympäristöluvassa olla siihen erikseen annettu lupa. Mikäli kaivualueella ei ole vesilain tarkoittamaa vesistöä, voi ohitusuoman kaivaa ilman lupaa – tosin ei ole mitään erityistä syytä olla kuvaamatta tätä operaatiota ympäristöluvassa ja varmistaa sitä kautta oma selkänoja.
Vesistön rajaus on vesilain muuttuessa muuttunut. Nykyään vesistöksi lasketaan sellainen puro, jossa on merkittävä virtaama läpi vuoden ja jonka valuma-alue on yli 10 km2. Puroa pienempiä, vesistöihin kuulumattomia ovat noro tai oja. Ne ovat siis valuma-alueeltaan alle 10 km2, osittain kuivuvia vesiliruja, joihin ei kala sanottavasti nouse.
Ohitusuomien kaivaminen ja varsinkin niihin veden johtaminen aiheuttaa aina samenemaa vesistöön. Kun sameneman syntyminen on etukäteen tiedossa, tulisi siitä ilmoittaa ELY/ ympäristöyksikköön. Sameneman määrä riippuu uoman pituudesta, vesimäärästä ja ennen kaikkea maalajista.
Kiertovesialtaiden lisäksi tarvitaan erilliset selkeytysaltaat, joiden kautta puhdistunut ylimääräinen vesi päästetään luonnonvesipuroon. Ulkomaisissa oppaissa erotellaan huolellisesti, mikä allas on lieteallas, mikä taas kiertovesiallas ja mitkä selkeytysaltaita. Vaikka varsinkaan pienimuotoisessa konekaivussa kiertovesiallasta ja selkeytysaltaita ei voi erottaa toisistaan, niin näiden pohjalta altaiden rakentaminen kannattaa suunnitella. Ränninsuun alapuolella ensimmäisenä on lieteallas. Jos erottelulaitetta siirretään päivittäin eteenpäin, voi olla, että erotteluallasta ei tarvitse ruopata, vaan joka kerta kun erottelulaitetta siirretään, tehdään uusi monttu ja vanha peitetään. Yleensä kuitenkin lieteallasta joutuu tyhjentämään monta kertaa päivässä. Siksi sinne täytyy järjestää hyvä ajoväylä koneelle. Lisäksi tarvitaan paikka, käytännössä allas, mihin lietettä läjitetään. Jos rännitettävä aines on rapakalliomoreenia tai rapakalliota, tätä hyllyvää lällyä tulee aivan valtavia määriä. Lietealtaan avulla siitä suurin osa pyritään saamaan kierrosta sivuun mahdollisimman pian. Monilla kaivajilla lieteallas on pohjapadolla jaettu kaksiosaiseksi. Tai joskus lietealtaita on selkeästi kaksi. Ero näitä seuraaviin kiertovesialtaisiin on selvä: lietealtaita tyhjennetään jatkuvasti, kiertovesiallasta vain harvoin. Kiertovesialtaan optimimuoto on U-muoto. Siinä vesi kiertää lenkin ja pumppausmatka altaasta erottelulaitteelle saadaan mahdollisimman lyhyeksi. Kiertovesialtaan alkupää on lieteallasta, mutta isoonkin altaaseen kannattaa rakentaa pohjapatoja sedimentaation edistämiseksi. Maa-aineksen kulkeutuminen vedessä Maa-aines kulkeutuu vedessä monella eri tavalla: pohjakuormana, suspensiona, kolloideina ja veteen liuenneena.
Lieteallas tai altaat pyydystävät siis pohjakuorman ja karkeimman suspension. Kiertovesialtaalla pyritään saamaan laskeutumaan näitä hienompi aines eli hieta- ja hiesufraktiot.
Lapin Kullankaivajain Liitto Ry:Hyvä kullankaivutapa
Kultaa ei löytänyt Saariselältä Kaivostutkijat.
Jari
