Juuan harmaata kultaa

Juuan Nunnanlahdessa on Suomen suurin vuolukiviesiintymä, joka on tehnyt Juukaa tunnetuksi myös kansainvälisesti. Paikalliset asukkaat ovat hyödyntäneet vuolukiveä jo esihistoriallisella ajalla, ja suurikokoiset vuolukiviuunit olivat tavallisia entisajan juukalaisissa maalaistaloissa. Vuolukivi soveltuukin erityisesti uunien materiaaliksi monia muita kivilajeja paremmin.

Kiinnostus vuolukiven teolliseen käyttöön alkoi, kun geologi Benjamin Frosterus esitteli vuonna 1877 vuolukiveä koskevia tutkimuksiaan. Nunnanlahden kallioperää tutkittiin ja vuolukiviesiintymiä kartoitettiin. ”Harmaan kullan” hyödyntäminen alkoi toden teolla 1890-luvulla, kun Helsingin liikemiehet kiinnostuivat sen käytöstä rakentamisessa. Ensimmäinen Nunnanlahdessa aloittanut vuolukiviyritys, Oy Finska Täljsten Ab, aloitti toimintansa vuonna 1899.

Vuosisadan vaihteessa elettiin jugend-tyylisen rakentamisen kultakautta, ja vuolukivelle oli kysyntää erityisesti rakennusten julkisivumateriaalina. Juukalaista vuolukiveä voi Helsingissä tänäkin päivänä nähdä esimerkiksi vuonna 1901 valmistuneessa vakuutusyhtiö Pohjolan talossa Aleksanterinkadulla. Talon suunnittelivat Herman Gesellius, Armas Lindgren ja Eliel Saarinen, joiden arkkitehtitoimisto olikin merkittävässä roolissa Nunnanlahden vuolukiven tuomisessa maailmankartalle.

Kiviteollisuus vaikutti merkittävästi Nunnanlahden kylän kehitykseen ja tarjosi paikkakuntalaisille töitä niin louhoksilla, kuljetus- ja lastaustöissä kuin sairaanhoidossa ja ruokahuollossakin. Kylään tuli myös paljon ulkopaikkakuntalaista työvoimaa. Laajamittaisen vuolukivituotannon käynnistyessä jouduttiin ratkaisemaan ongelma, miten painavaa kiveä kuljetettaisiin tiettömältä syrjäseudulta maailmalle. Talvisin hevoset vetivät kivikuormia Kontiolahden tai Lieksan rautatieasemille, ja keväisin veden ollessa korkealla kiveä kuljetettiin laivojen vetämänä Pielisjoella Saimaalle tai Pielisen yli Lieksaan.

Vuosikymmenten saatossa monet yritykset hakivat jalansijaa Nunnanlahdessa vaihtelevalla menestyksellä. Esimerkiksi 1930-luvulla alueella toimi samanaikaisesti viisi vuolukiviyritystä. Vuolukiven varsinainen nousukausi alkoi kuitenkin 1980-luvulla Tulikiven ja NunnaUunin myötä. Jo 1890-luvulla toimintansa aloittanut Suomen Vuolukivi Oy vaihtoi nimensä Tulikivi Oyj:ksi vuonna 1980. Tulikivi Oyj tytäryhtiöineen on nykyisin maailman suurin lämpöä varaavien tulisijojen valmistaja. NunnaUuni perustettiin vuonna 1982 Nunnanlahden Uuni Oy -nimellä.

Lähde: Juuka seura ry

Kaivospiirit

 

Vuolukiviä sahailemassa 7/2020

Juuan Nunnanlahdessa oleva vuolukivilouhoksen nurkilta löytyy kivikylä ja vuolukivimuseo.

Museossa on esillä vuolukiven louhintaan ja työstöön tarkoitettuja työkaluja 1900-luvun alkupuolelta, esimerkiksi hakkuja, poranteriä, kivisahoja ja kivenkuljetuskärryjä. Vuolukiven kovuus on Mohsin asteikolla mitattuna 2–3, eli erittäin pehmeää. Vuolukiven parhaaksi sahausmenetelmäksi on osoittautunut sahaus timanttipalaterillä varustetuilla pyörösahoilla.

Alueelta löytyy myös pienimuotoinen historiakierros opastauluineen.

Nunnanlahden kaivosonnettomuudessa, joka tapahtui Mustavaaran vuolukivilouhoksella Juuan Nunnanlahdessa 29. elokuuta 1912, kuoli seitsemän työmiestä. Onnettomuus on toistaiseksi pahin Suomessa tapahtunut kaivosonnettomuus.

Louhoksen omistaja oli Osakeyhtiö Wuolukivi. Turman syynä pidettiin lehtitietojen mukaan työnjohdon virhettä, sillä vuolukiveä oli louhittu väärällä tavalla viistoon. Onnettomuus tapahtui kello 18.20, kun leveimmillään noin 20 metrin levyinen ja 6 metrin korkuinen kiilanmuotoinen kalliomöhkäle sortui noin kymmenen metrin matkalta. Alla työskennelleistä kahdeksasta miehestä seitsemän kuoli heti. Yksi pelastui jäätyään kallioon nojanneen ison kiven suojaan.

Nunnanlahden kaivosonnettomuuden (1912) muistomerkki vuodelta 1993 Vuolukivimuseon vieressä rinteessä Juuan Nunnanlahdessa.

Uhrit olivat 19–36-vuotiaita. Heidän esiin kaivaminen kesti useita päiviä, koska pudonneen kiviaineksen määrä oli saattanut olla jopa 10 000 tonnia. Uhreista kuusi haudattiin yhteishautaan ja yksi sai oman haudan. Hautojen sijainnista ei ole tietoa.

Vuonna 1993 paljastettiin onnettomuuden uhrien muistomerkki Nunnanlahdessa Kivikeskuksen alueella, Vuolukivimuseon läheisellä rinteellä.

Työnjohtajille määrättiin sakko- ja vankeusrangaistuksia. Heidät kuitenkin vapautettiin, sillä Romanovien keisarisuvun 300-vuotisen valtaantulon muistojuhlan kunniaksi ”pienten rikosten tekijät” armahdettiin.

Lähde: Wikipedia

Vedellä täyttynyt vanha louhos.

Alueelta löytyy myös erinäisiä vuolukivistä tehtyjä taideteoksia.

Lisäksi myös sivu- ja jätekiveä sekä ”maisemoituja” jätekivikasoja.

Kivinäyttelyn erikoisuus. Natsisaksan sijasta Vehmaan rakennuskivet päätyivät Neuvostoliittoon ja metron rakennuskiviksi Moskovaan.

Ajoitus kohdallaan! Kaivoksen purkuvedet olivat kyseisenä päivänä puhtaimmillaan! Ei kun Pieliseen nämäkin lipuvat laimentumaan.

Ympäristövastuu

Tulikivi on sitoutunut YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 tavoitteisiin. Tulikivelle on myönnetty ISO 9001-laatusertifikaatti. Vuoden 2023 suunnitelmissamme on ISO 14001 ympäristöjärjestelmän sertifiointi.

Louhinnassa ja siihen liittyvissä toiminnoissa noudatetaan luonnonkivituotannossa tunnistettuja parhaita ympäristökäytäntöjä. Louhostoiminnan vaikutuksia ympäristöön seurataan noudattaen viranomaisten hyväksymiä tarkkailuohjelmia. Luonnollisesti Tulikivi Oyj:n kaikilla toiminnassa olevilla louhoksilla ja tehtailla on voimassa olevat kaivos- ja ympäristöluvat.

Maisemointeja tehdään normaalin louhostoiminnan osana ja toimintansa lopettaneilla louhoksilla.

Kiven työstössä ei käytetä eikä tuotannossa myöskään synny ympäristölle vaarallisia aineita. Tehtailla käytetään suljettua prosessivedenkiertoa. Tuotannon sivuvirroille etsitään aktiivisesti käyttökohteita.

Lähde: Tulikivi

 

Louhosvesien pumppausmäärät ovat vuodessa noin 40000- 80000 m3. Veden arseeni ja nikkelipitoisuudet ovat korkeita ja ne ovat ajoittain ylittäneet talousvedelle asetetut enimmäispitoisuudet eteenkin nikkelin osalta.

 

Vuolukiven keskimääräisiä koostumuksia eli sisältää hieman muutakin kuin ”kiveä”.

Lähde: Vaaralammen louhos, YVA ja sen päätös.

 

Juuassa vuolukivet käsin sahasi Kaivostutkijat

Jari